Kissan häntää nostelemassa

Minä sitä alan olla aika testattu persoona. Tiedän itsestäni lähes enemmän kuin tahtoisin. Itsekin tosin olen lajia vähän opiskellut, joten ei tämä mitenkään yllätyksenä tullut.

Sain tulokset henkilöarvioinnista, jossa kävin ennen joulua. Tai osan tuloksista, varmasti jäi paljon salaisiin arkistoihin, joita ei tällaiselle maallikolle tai tutkimuksen kohteelle voida kertoa, ettei se totaalisesti purskahtaisi itkuun. Koko raporttihan on kirjoitettu vain henkilöstä, joka tuli valituksi avoimeen toimeen. Lupaan, että jos jossain vaiheessa saan töitä - ikinä -, kerron myös arvioinnin suorittaneen yrityksen nimen. Veikkaan tosin, että jos he tekevät mediaseurantaa, helposti bongaavat meikäläisen ihan jo näilläkin spekseillä. Mutta en minä siitä huolestu, koska kohtelu oli asiallista ja arviontipäivä oli mielenkiintoinen, vaikkakin rankka. Pidin päivästä ja heidän menetelmistään.

Sain kolme graafia, joista ensimmäinen kertoi siitä, minkälainen työ minua motivoi. Sen tulokset muodostuivat kotitehtävistä ja paikan päällä suoritetuista tehtävistä. Asteikko oli välillä 1 - 10. Ensimmäiseksi konsultti totesi, että graafini on poikkeuksellinen, koska minulla nousi erittäin vahvasti pari minua motivoivaa tekijää. Yleensä ihmisillä on niitä monia, eikä mikään niistä dominoiva. Minulla vahvimpia tekijöitä olivat palvelu/ kutsumus (7,8, työn yhteiskunnallinen merkittävyys on tärkeätä) ja ammattipätevyys (6,2, haluaa kehittyä alansa asiantuntijana). Seuraavaksi vahvimpina motivaattoreina toimivat elämäntapa (elämisen osa-alueiden yhdistäminen, kuinka monen kortin varaan elämänsä laskee) sekä yhteistyö (työyhteisön ilmapiiri ja vuorovaikutus). - Mahtaakohan entisellä ammattitaustallani olla jotain tekemistä tämän kanssa?

Vähiten minua motivoivat yrittäjyys, johtaminen ja palkka, kaikki alle kakkosen. Ihan ymmärrettävää. jos minut tuntee. Minä johdan vain pakkotilanteessa ja sen jälkeen ei enää kysellä, vaan mennään. Olenkohan minä normiaikoina joku keskusteleva salaruotsalainen?

Mikä tässä osiossa eniten tökkäsi työnantajan toivomuksiin, oli itsenäisyys (2,4). Minua motivoi se, että tiedän toimintaympäristön tavat ja sännöt. Konsulttiyritys tulkitsee tämän niin, että tarvitsen sosiaalista vuorovaikutusta, en tahdo työskennellä yksin, rikkoa sääntöjä, en arvosta päätöksentekovaltaa tai oikeutta luoda itselleni sopivia työtapoja. Niinnoh. Optimaalisessa tilanteessa olisin töissä sellaisessa paikassa, joka antaisi minun tehdä asiat omalla tavallani, mutta osaan erinomaisen hyvin toimia tarjotussa ympäristössä tarjotuilla säännöillä, jos ketään ei vahingoiteta prosessissa.

Seuraava osio oli taidoista kiinni. Skaala oli jälleen kerran 1 - 10, yleensä keskiarvo kuulema pyörii välillä 4 - 6.. Ensimmäinen oli järkytys, verbaalinen päättely VAIN kutonen! Jumalauta! Paras puoleni ja olen keskitasoa! Ei se mikään ihme siis, ettei minusta kirjailijaa sitten tullutkaan, vaan tällainen joutavanpäiväinen ripustelija. Looginen päättely (ne ärsyttävät tässä sulle viisi juttua, mikä on kuudes) oli seiska. Mjoo. Se meni yllättävän helposti, mutta eniten se minun mielestäni oli kiinni ohjeistuksesta, tällä kertaa ohjeistaja osasi kertoa minulle, mitä olen hakemassa, siksi pärjäsin yllättävän hyvin. Kolmas oli tarkkuus ja havainnointinopeus, josta pätkähti kahdeksan. Minä muka tarkka ja havainnoiva! Konsulentti tosin lohdutti minua, että todennäköisesti olen juuri kuvaamani laajojen linjojen huithapeli, mutta minulla on vauhdikkaissa ja stressaavissa tilanteissa kyky nousta tilanteen tasalle. Siihen nähden sopii hyvin hakemaani ammatinkuvaan.

Kolmas, mistä tuloksen sain, oli kaikkien tehtävien ja haastattelujen perustella konsultin tekemä arvio minusta viidessä eri lajissa. Skaala meni keskijanan puolin 1- 10 välillä. En ole aloitteellinen, vaan tasainen toteuttaja, joka hyväksyy asiat ja on diplomaatti. Valittu henkilä oli kuulema enemmän itsenäinen, voimakas, energinen ja itsevarma. Toinen oli vuorovaikutustyyli, olen seurallinen, puhelias, helposti lähestyttävä, ystävällinen, mutta kuunteleva ja asiakaskeskeinen. Kolmantena tyylini reagoida; olen aktiivinen, valpas, näytän tunteita. Toteutustyyliltäni olen itsenäinen, luonteva, vaikkakin sitkeä ja palveluhenkinen. Yksityiskohtaisuudessa näen metsän puolta, osaan hahmottaa kokonaisuuksia.

Muita huomioita konsultti ei juurikaan kertonut, paitsi että hän huomautti, että minun pitäisi kiinnittää huomiota hakemaani paikkaan ja esihenkilön persoonaan. Että vapaan ja epämuodollisen sielun ei kannata tunkea itseään paikkaan, missä lähin esimies on konservatiivi ja kontrollifriikki. Tuo on kokonaan minun tulkintaani. Toisaalta jos olisin ottanut sen huomioon ja vaikka päässytkin töihin, sehän olisi tarkoittanut, että ennen koeajan loppua siellä olisi haettu uutta henkilöä. Ymmärrän, mitä konsultti yritti minulle sanoa, mutta vastausten muuttaminen toivottuun suuntaan ei olisi luonut tervettä työskentelypohjaa.

Ongelmani on, että tiedän liikaa myös rekrytointiprosessista. Enkä todellakaan tahdo uhrata elämänarvojani vain saadakseni töitä. Minun valitsemistani ammateista ei rikkaana eläkkeelle jäädä, siksipä minun on muuten voitava nauttia työstä. Mikäli se ei onnistu, on parempi, etten mene rikkomaan itseäni vääränlaisten ihmisten alaiseksi. Ihmekös tämä kestää niin pitkään. Olen outo, mutta kiva.

Edit. 23:00 Tosi ohkoisesti keskustelimme tovereiden kanssa hyvän tyypin palkkaamisesta vs. testatun tyypin nappaamisesta. Taitaa olla niin, että linkin perusteella kannattaa mieluummin ottaa se hankala kaveri.