torstai 31. tammikuuta 2013

Pienehkö pakkomielle

Kuten tiedätte, rahaa minulla ei ole juuri nimeksikään. Sitä en tiedä, muistatteko minun kertoneen, että pidän sarjakuvista. Etenkin pidän Valerianista ja Laurelinestä, koska siinä yhdistyy kaksi hienoa asiaa, sarjakuva ja sci fi/ fantasia-kirjallisuus. En ole mikään sarjakuvien keräilijä, mutta jostain syystä tahtoisin saada koko sarjan. Niitä ensimmäisiä tuli luettuna aikoinaan lapsena ja kun nuorena aikuisena luin ne uudelleen, aukesi taas uusi maailma.

Minulla niistä muutama on, mutta aika paljon myös puuttuu. Niinpä ajattelin käyttää sosiaalista mediaa niiden metsästämiseen. Jos sinulla tai kaverilla pyörii nurkissa joku seuraavista, älä epäröi ilmiantaa itseäsi. En voi maksaa paljoa, korkeintaan kympin teoksesta - ja sekin on jo siinä ja siinä kipurajalla:
Karannut planeetta
Alflolol, vallattu planeetta
Isännän linnut
Päiväntasauksen sankarit
Brooklynista kosmokseen
Rajoilla
Elävät aseet
Vallan piirit
Tähtitarhojen orpo
Epävarmoina aikoina
Suuren tyhjyyden reunoilla

Tuli vaan mieleen, kun tein juuri Tori-palvelun kautta alustavat treffit henkilön kanssa, joka tahtoo myydä minulle Tuhannen planeetan valtakunnan. Halavalla. Myykää tekin. Tai antakaa.

9 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Ei mul oo, mut kaikki kirjaston skifikirjat oon lukennu läpi ja parhaat niist hankkinnu ittellein.

Onnee mettästyksee!

-kummitus- kirjoitti...

Kiitos. Jotkut asiat vaan tahtoo omaksi. Minulla se asia on kirjat. Onneksi en ole varoissani, muuten olisi pian kirjahyllyn järjestely taas edessä.

Scifi on jännä laji, jakaa ihmisiä aika vahvasti. Minä kyllä pidän, taisi olla Edgar Rice Burroughsin Marsin aikakirjojen syytä kaikki...

Anonyymi kirjoitti...

Onpa yllättävää, että en ole kuullutkaan asiasta, joka sinua kiinnostaa. Mikään ei siis ole muuttunut!
T: Satuilija

-kummitus- kirjoitti...

No mutta sehän on kiva, että opit jotain uutta. Mikään ei ole muuttunut, jospa minut voisi saman tien säilöä sementtiin. Välillä vaan pyyhkäistä pölyt niskasta.

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys rakas Kummitus!
Sulle olisi tunnustus tuolla meikäläisen blogissa, käyhän nappaamassa se.

-kummitus- kirjoitti...

Päivää, toveri Peppone. Kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Noh, noh. Tarkoitin, että mikään ei ole muuttunut myöskään minun elämässäni. Tai siis sinun ja minun kiinnostuksen kohteet eivät ole iän myötäkään lähentyneet. Olipa selvästi sanottu!
T: Satuilija

-kummitus- kirjoitti...

Satuilija, eikös me joskus ole sovittu, että se ero on rikkautta, eikä erottava tekijä? :-D

Anonyymi kirjoitti...

Nimenomaan, rakas kummitus!
T: Satuilija