torstai 18. heinäkuuta 2013

Kesäisen vihreitä tapahtumia elämässäni

Kun olen saanut tämän viikon huseerata töi-nimisessä paikassa lähestulkoon itsekseni, olen kerennyt tutkia tulevaa valtakuntaani nurkkiaan myöten. Löytöjä olen tehnyt, kaikki vain eivät ole niin miellyttäviä. Törmäsin muun muassa 12 litraan iskukuumennettua vähälaktoosista maitoa, jonka parasta ennen päivämäärä oli ollut jo 31.12.12. Reippaasti kuitenkin raahasin laatikon vessaan, huolehdin tuuletuksesta avaamalla ovet apposen auki, ennen kuin kävin ensimmäisen purkillisen kimppuun.

Tiedän, että minulla on nopea ja herkkä liipaisin kurkussani. Oksennusreaktio on koko ikäni toiminut moitteettomasti. Niinpä ajattelin, että paras taktiikkani on pitää silmät kiinni ja hengittää nenän kautta heti, kun saan avatun tölkin kunnolla wc-istuimen sisälle. Ensimmäisen kanssa kurkistin, tietysti, ja huonostihan siinä meinasi käydä, kun näin värin ja tekstuurin. Oletteko koskaan törmänneet vaaleanvihertävään ”maito”laatta-kokkareseokseen, jonka heranestekin on muuttunut kellertäväksi? Minä en. Onneksi ymmärsin olla haistelematta, sitten minua ei varmaan olisi pelastanut mikään.

Samalla tekniikalla pääsin eroon kaikista tölkeistä. Naureskelin mielessäni, että tämä on varmaan sellainen ”Close your eyes and think of England.” -lähestymistapa asiaan. Päätin, etten tahdo enää joutua moiseen asemaan. Minkäs sille voi, kun on liian värikäs mielikuvitus, mielikuvaharjoitukset onnistuvat erittäin hyvin.

Muuten toimistolla on suhteellisen rauhallista. Olen vastaanottanut erittäin mielenkiintoisia puheluita sekä kirjeitä, mutta niihinkin olen löytänyt vastaajan intranetistämme pienellä vaivannäöllä. Sen sijaan myynti-sähköpostikansion hoitaminen ei ihan vielä suju, olen vähän huono tunnistamaan muiden osastojen ekspertiisiin kuuluvia kyselyitä, mutta kyllä minä vielä opin. Olen oppinut ennenkin. Sen sijaan englanninkieli rapistuu, tänään unohdin Itämeren englanninkielisen nimen. Hyvin menee.

Pieni loma ennen syksyn kiireitä olisi kyllä paikallaan. Nythän ongelmana tietenkin on se, että en vielä tiedä, miten siirrämme lomani ja saldotuntini yrityksestä toiseen. Mikäli lomien siirto onnistuu, minulla onkin ensi kesänä jo ihan oikea kesäloma. Toisaalta mikäli vakituistaminen todella tapahtuu, yritän ainakin joulun aikaan saada jonkinlaisen vapaaputken aikaan. Se nyt tietysti taas riippuu rva ylemmästä ammatinharjoittajasta. Mutta minähän olen joustava – lähes aina.

***
Alavireisyyteni näkyy painajaisina ja äkillisesti mieleen pulpahtelevissa epäonnistumishetkissä. Viime yönä unessa syliin kuoli kissa, sen turkki muuttui sellaiseksi märän villan oloiseksi, kattiraasu tärisi ja kouristeli sylissäni ja kyyti vain viipyi. Heräsin itkuuni. Kissan kuolema ei ole minulle mikään pikkuasia, ei hereilläkään.

2 kommenttia:

Mañana kirjoitti...

Hei, itku unessa lupaa iloa! Nimim. tiedän mistä puhun

-kummitus- kirjoitti...

Iloa olisin kyllä vailla. Sellaista puhdasta ja puhdistavaa. Toivonpa sinun olevan oikeassa.