keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Pelkoa ja inhoa jokeribussissa

Kotimatkalla viereeni etupenkkiin istui kuusikymppinen humalainen. Hän yritti aloittaa keskustelua, johon en suostunut ryhtymään. Aloitus vaikutti jotenkin aggressiiviselta, piilovittuilulta. Käänsin katseeni ulos ikkunasta ja suljin silmäni. Niinpä herra humalainen ryhtyi haastamaan bussikuskia. Kovaan ääneen hän totesi, että ei se mikään ihme, jos ei ilmastointi toimi, kun on koneellinen ilmastointi päällä ja kattoluukut auki. Bussikuski ei reagoinut, viisas mies.

Ajelimme eteenpäin, matka tuntui loputtoman pitkältä, kun oikein tunsin, miten humalikas keräsi kiukkuaan. Vain muutama pysäkki ennen kotipysäkkiäni ääni taas nousi niin, että saman tien sain atavistisen karkureaktion ja pyysin ukkelia väistämään, että pääsin pois. Jäin seisoskelemaan välisillalle. Koko bussi kuunteli, kun äijä sätti bussikuskia, joka vastaili sovinnollisesti ja korottamatta ääntään. Kävi selville, että setäihminen oli itsekin bussikuski, 40 vuotta kokemusta, ja se hänet oikeutti huutamaan naama punaisena sille kuskille, joka selvistäpäiten ajeli häntäkin tahtomaansa määränpäähän.

Mietin itseäni. Joskus provosoidun puolustamaan ihmisiä, mutta tällä kertaa varmaan se alkoholin haju sai minut paniikin valtaan. Se tuli liian läheltä, myös vittumaisen raivotilan tunnistin. Tuli mieleen liikaa omia käsittelemättömiä vihantunteitani. Kiitin onneani, etten asunut Amerikoissa, missä käsiaseita saa yhtä helposti kuin irtokarkkeja videoliikkeestä. Kiitin onneani, että pääsin pois bussista omaan kotiin, jonne ei enää kukaan tule minulle huutamaan.

***
Ahdistaa muutenkin moni asia. Niistä vaan ei voi kirjoittaa täällä. Oikeastaan ensimmäistä kertaa mietin, että onkohan tässä mitään järkeä. Että pitäisikö siirtyä takaisin kirjoitettuun perinteiseen päiväkirjamalliin? Sen tiedän, että molempia en jaksa kirjoitella kuitenkaan. Mutta enpä tee vielä ratkaisua, jos tällä kertaa miettisin vähän aikaa. Kuitenkin yli kahdeksan vuotta julkisten ripustusteni kanssa olen jo elänyt.

Toisaalta - sen verran vähän kukaan täällä mitään kommentoi, että sellainen interaktiivinen vaikutus tällä blogilla ei ainakaan ole. Ei sen puoleen, huono olen kommentoimaan itsekään, nykyään en jaksa edes juurikaan lukea muiden tuotoksia. Huono ihminen siinäkin mielessä.

5 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Vittumaisii tollasset kaikkitietävät huutajat joukkoliikennevvälineissä.

Enkunalma kirjoitti...

Hallitsematon humalaisen hullu raivo tuo minulle sellaisia takautumia etta saatan saada jopa paniikkihairiokohtauksen. Joskus menneisyys hyokkaa naamalle yllattaen ja paasee koskettamaan tunteita joita ei haluaisi muistella tai uudelleen kokea.

-kummitus- kirjoitti...

Timo, yleensä kaikki besserwisserit ovat vähän kiusallisia. Pitäisihän minun tietää, se on minun lajini. ;-D

Enkunalma, sepä se. Kun tunteet pääsevät yllättämään, ne eivät aina ole iloisia. Otan osaa, jos sinullakin on niistä (huonoista) kokemusta.

Tiina kirjoitti...

Mä olen kanssa ollut tosi huono kommentoimaan viime aikoina (kai se on tämä kesä ja muka-kiire ja työväsymys), mutta joka jutun luen kuitenkin heti kun ennätän. Että kai tällä joku vaikutus johonkin on.

-kummitus- kirjoitti...

Tiina, työ on hyvästä. Samoin kesä, kannatan molempia. Väsymykseen otan osaa, itse olen siitä lajista taas saanut roiman annoksen. Terveisin uneton Helsingissä.