Odotan huomista

Luojan lykky, että huominen on vapaapäivä! Kotia olisi syytä kunnostaa, parvekevalot riisuttava ja kukkasia ryhdyttävä katselemaan kevätsilmällä. Kampaajalle päin pitäisi yrittää. Saa nähdä, uskallanko mennä kokeilemaan ketään uutta tyyppiä. Olen vilkuillut niitä kaupassa käydessäni ja näyttävät pirun nuorilta ja trendikkäiltä. Minä en ole kumpaakaan.

Ikeneni vuotavat verta ja huulessa on ventti, molemmat suupielet ovat auki. Aivan normitoimintaa hammaslääkärin jälkeen, paitsi tuo huulen haava, se tuli, kun lääkäri hioi hammasväliäni sellaisella rautanauhalla ja huuli jäi tielle ja väliin. Sitten se onneton vielä ihmetteli, miksi pyristelin alta karkuun. Suu täynnä rautaa kun ei voi edes protestoida kovin voimallisesti.

Ei hyvä, uni tulee muutaman tunnin pätkissä. Niiden välillä olen sitten erittäin hereillä. Puoli viiden aikaan en enää jaksanut taistella itseäni uudelleen uneen, onneksi on internet, pystyy tekemään aamuisin ennen töihin lähtöä jotain vähän aivoja vaativaa ja hiljaista touhua. Luulen, etteivät naapurini innostuisi, jos ryhtyisin siivoamaan siihen aikaan aamulla, imuri on melkoisen kovaääninen tyyppi.

Mietin tätä unijuttua, m ikähän minulla on? Unettomuus on kehittämässä aivan uusia muotoja, alkavatkohan minulla vihdoin viihdevuodet? Olen kuullut, että se vaikuttaa uneenkin. Mitäs muuta tässä sitten on luvassa? Kuumia aaltoja? Millaisiahan ne ovat? Mitäs muuta? Kuivuutta, hapertumista, tuhoa ja kuolemaa... Ihana ruusuinen tulevaisuus minulla ja helmihampaillani.