lauantai 12. helmikuuta 2011

Pieni opetus elämästä

Me ihmiset olemme kovin monimutkaista sakkia. Ei ole kahta samanlaista. Kaikkein vaikeinta on välillä tulla toimeen ihmisten kanssa, joita pitää ystävinään. Johtuu varmaan siitä, että herkeää huolimattomaksi, ei pidä varaansa ja lue taka-agendaa kanssa. Puuh. Tai sitten minä en vaan osaa olla enää laisinkaan ihmisten kanssa, kun en ymmärrä heitä. Tai sitten en osaa huumoroida niin, että se olisi myös muiden mielestä huumoria.

Tällainen kaksimetrinen karjalaisakkakin välillä järkkyy. Mutta sitten vähän itkeä tirautan ja elämä yleensä paranee. Hyvä, kun olen huomannut, että vaikkei itku markkinoilla varsinaisesti autakaan, niin se on osa minun elämääni välillä. Minä nyt vaan olen jonkin valtakunnan moderni itkijänainen. Parasta kuitenkin olisi toivoa, että oppisi vielä jonain päivänä välttämään väärinymmärrystilanteita.

Tänään en aio itkeä (toivottavasti), vaan pelata önnejä vastaan. Hämähäkkien kuningatar odottaa. Blinejä vatsa täynnä on varmaan tosi helppoa voittaa kuningatar ja kätyrinsä.

2 kommenttia:

Stansta kirjoitti...

Musta on kans kehkeytynyt itkijä vaikka väitän, että varsin vastentahtoisesti...nyyh...

-kummitus- kirjoitti...

Elä nyt, kyllä se siittä paremmaksi muuttuu. Sitä paitsi itkeminen helpottaa oloa. Ainakin minulle käy niin.