Raskasta joulua minullekin

Olen nähnyt sellaisen joulun, jonka tahdon!

Kun Nosturilla pienessä hiprakassa kuuntelee heavykliseillä höystettyä ja tyyliin sovitettua joulupotpurria, laulajina eturivin heavysolistit ja seurana rakas ystävätär ja Omahoitaja, niin siinä se oli. Sitä ennen nautiskelimme herkkuruokaa ja juomaa luonani ja sitä ennen vierailimme vielä ohkaisesti ostoshelvetissä. Olihan iltamat! Ihanaa! Millainen lopetus oli keikalle, kun Marco H. kiekaisi Ave Marian, siinä karvat nousivat väkisten pystyyn, vaikka uskonnollisuus yleensä on minulle kovin kaukainen asia! Mutta musiikki ei, se on rakas ja raskas! Olisittepa nähneet loppuunmyydyn Nosturillisen ihmisiä hoilaamassa kädet pystyssä rakkaimpia joululaulujamme, mikä näky ja tunnelma. Ainoa pilaava asia oli parvella muutaman keski-ikäsen ämmän (anteeksi nyt vain, mutta ämmiä ne olivat käytöksensä perusteella) koko keikan kestävä kähinä eturivin paikoista, siinä jo meinasi meiltä rauhallisemmiltakin käämi palaa. Käsittämätöntä meininkiä.

Keikan jälkeen kävelimme halki kaupungin. Mikäs siellä oli ulkoillessa, kun kaikilla olivat hyvä kengät jalassa, kadut kuivia, tuuli ja räntäsadekin olivat kaikonneet. Suuntasimme matkan Prkleeseen, jonne taisi suunnata muutama muukin upean keikan jälkeen. Siellä vielä iltadrinksu naamariin, ennen kuin laskimme ystävättären hotelliin unille ja itse hyppäsimme yöbussiin. Mieli oli hyvä, maailma parantunut piirun verran, asiat oli laitettu tärkeysjärjestykseen.

Syytä olikin jo piristyä. Perjantai-iltainen murjottaminen ei vaan ole se minun teekupilliseni. Vaikka unien määrä ei ole juurikaan lisääntynyt, piristää jo seura ja keskustelu. Väittelyistä en ikinä ole perustanut, kun olen niin onneton vänkäämään, mutta kiihkottomasta mielipiteiden vaihdosta innostun koska vain. Nyt menenkin herättämään Omahoitajan, tahdon ulkoilemaan ja aamupalaa. Minä kuulkaas kohta juon kahvia.