Voisiko joku sytyttää valot?

Käämit paloivat. Jumalauta näiden energiasäästölamppujen kanssa! Kun on oppinut kantapään kautta ja päätä seinään kalauttelemalla, että valot sammutetaan, kun huoneesta lähdetään ja ne sytytetään, kun huoneeseen saavutaan, niin näiden uusien polttimoiden kanssa ei Eero-setäkään jaksa puljata. Mikä ihmeen tietoyhteiskunta se tällaisessa hämärässä kasvaa ja kehittyy? Minä vaan sanon, että lähempänä on rötöstely ja huorinteko, kun eletään ikuisessa hämärässä.

Minusta on aivan se ja sama, onko ulkona valoa vai ei, mutta silloin jos vanha tätiraasu alkaa jotain tarkkaa työtä tehdä, niin syytä olisi valoa olla. Hämärähyssytouhut menevät vaikka pimeässä, mutta kirjoittaessa, siivotessa, tiskatessa, meikatessa tai neuloessa olisi syytä sitä energiantuottoa olla tarjolla valon muodossa. Jo muinaiset roomalaiset, ei kun entinen ystäväni lupasi toimittaa minut rokkenroll-kuuluisuutta, rahaa ja mainetta saatuaan pimeään ja lämpimään paikkaan. Pimeyttä piisaa, mutta missä se lämpö ja cocktail-sateenvarjolla koristeltu drinkkini oikein luuraavat?

Tulee mieleen äitini vanhempien pilttuu joskus kälyisellä 60-luvulla, kun kääpiönä (2 - 4-vuotiaana) ihmettelin heidän kaasusukkalamppujaan. Seinissä pitkin kuparijohtoja kulki nimittäin kattolamppuihin kaasu. Kun sen lampun sytytti, meni viitisen minuuttia, ennen kuin sukka saavutti täyden tehonsa ja valaisi edes jotain. Nämä nykuiset energiansäästöv*tun lamput ovat aivan samanlaisia. Tällaiselta suhteellisen äkäisesti liikuvalta akalta menevät niiden kanssa hermot. Asia on jo suoritettu puolihämärässä, ennen kuin valaistus olisi kohdallaan. Ja kuulkaas, kun tällainen vanhempi ämmä tarvitsee valoa! Jopa tiskatessaan! Tai jos en saa valoa, niin sitten antakaa lämmintä, verkkokeinu ja drinkki käteen. Kyllä minä sitten voin söpö olla ja hymyillä.

Parisuhteen kannalta toki on parempi, jos siirrymme takaisn kynttilöihin tai kaasuvaloon. Ette kuulkaas arvaakaan, kuinka silmäni loistavat kynttilöiden valossa. Olen söpö. Mutta antakaa sitten sitä rahaa kanssa, ettei tarvitse mitään joutavia, niin kuin kotihommia, tehdä. Kiitos ja perkele. Hyvää Luussian päivää vain teillekin.