Eilisen alkuhaastattelun perusteella hakemaani paikkaan ei etsitäkään alempaa toimihenkilöä vaan jumalaisia voimia omaavaa omnipotenttia. Minulla kun on vielä se ennustaja-parantaja-kurssikin käymättä, niin onpa ihme, jos pääsen edes seuraavaan osioon. Se olisi päivän kestävä soveltuvuustesti, josta sitten parhaat pääsisivät tapaamaan mahdollista tulevaa työnantajaa. Hui hai, sen pituinen se. Siellä on jonossa monta erinomaista ja nuorempaa, taitaa olla parempi, että minä jatkan jonkun matalamman profiilin paikan etsiskelyä. Huhhuh.
Viime yönä kusella käydessäni meinasin saada sydänkohtauksen, kun sivusilmäisä katseeni osui pönttöön. Punaista! Pökr! Mietin, että minkä helkkarin itäintialaisen hyppykupan minä oikein olen saanut, kun ei virtsatientulehduksen oireitakaan ollut. Sitten mä hokasin; söin illalla suuren määrän alkuviikosta jääneitä uunipaahdettuja punajuuria (olivat muuten jumalaisia!). Huhhuh toisen kerran.
Hätkähdys herätti, en saanut enää uudelleen unta, niinpä nousin puolen tunnin pyöriskelyn ja laskeskelun jälkeen ylös sängystä. Stressiä pukkaa. En minä yleensä vielä neljältä aamulla valpastu. Mutta mikäs tässä, tulin töihin jo seitsemäksi, perkaamista riittää 13 vuoden hamstraamisen jäljiltä. (Jo tuo nyt on saatana aikakin häipyä, ei kukaan ole noin pitkään missään. Haloo!!!)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti