Äitini soitti onnitellakseen nimipäivän johdosta. Nimeni kun löytyy akkojen viikolta kalenterista, itse olisin varmaan unohtanut koko asian, ellei veliseni olisi onnitellut naamakirjassa. Puhelun aikana kuulin hupaisan uutisen toiselta sukulaistädiltä, jolle tulee erään pienen pohjoiskarjalalaisen paikkakunnan paikallislehti.
Uutinen oli ollut "25 vuoden takaa" palstalla. Siinä oli kerrottu, että paikkakunnalle oli valittu uusi nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja, joka aloitti 1. heinäkuuta. Ohjaajan nimi oli Kummitus Tyttönimi. Minua nauratti ja hetkellisesti palasin ajassa takaisin. Voi niitä virheitä ja kohellusta! Voi minua liikaviisasta, joka kuvitteli pelastavansa maailman jo 23-vuotiaana.
Mutta hauskaa oli, eikä kukaan vahingoittunut kuvauksissa. Ei ainakaan pahemmin. Sen jälkeen ovat itse rikkoneet itseään, sama on käynyt minullekin. Mutta 25 vuotta! Miten se on mahdollista, kun vastahan minä sinne menin? Sain muuten samaiselta paikkakunnalta ystäviä, jotka kuuluvat kuvioihin edelleen. Sain ystäviä myös niistä nuorista - ja jälkikäteen kuulin, että olin ollut oikeilla jäljillä. Tarpeeksi tiukka, mutta leppoisa.
Nykyään toivon olevani tarpeeksi leppoisa, rento ja sinut itseni kanssa, mutta tiukka. Se kuitenkin on aivan toinen tarina, jonka kirjoitan joskus 25 vuoden päästä. Jos olen hengissä. Jos en ole, niin ette te nyt hirveästi siinä menetä - ihan tämä on tätä normaalia ihmisen elämää. (Siksi ihmettelenkin usein, että mistä tätä tekstiä oikein tulee, nyhjään tyhjästä.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ja niin sitä minäkin pääsin baariin alaikäisenä 25 vuotta sitten pienellä kylällä. Sinulla oli siis silloin jo arvovaltaa!
T: Satuilija
Elä höpötä, ei minulla mitään arvovaltaa ole tuollaisissa asioissa. Korkeintaan alkoholin mukanaan tuomaa röyhkeyttä ja portieerin huono pelisilmä... ;-D
Lähetä kommentti