maanantai 17. tammikuuta 2011

Personal or business?

Riippuen mielentilastani minua kiukuttavat, huvittavat ja raivostuttavat erinäiset puhelinkauppurit, jotka tahtovat tavoitella esihenkilöäni. Olemme sopineet, että saan käyttää kaikki käännytyskeinot ja sittenkin vielä ottaa mieluummin soittopyynnön kuin yhdistää joutavia höpöhöpöpuheluja. Ja minähän en muuten yhdistä.

Välillä kun aikaa on, ryhdyn kiusaamaan soittajia, joiden englanninkieliset fraasit ovat ulkoa opeteltuja eikä niissä ole vaihtelunvaraa, jos argumentteja ryhtyy haastamaan. Joskus säälittävät soittajat, useimmiten ärsyttävät. Maailmassa on paljon epämääräistä myytävää ja rahareikää, joihin joku päättäjä ilmeisesti kuitenkin silloin tällöin lankeaa, kun niitä soittoja kerta tulee.

Viimeisin tahtoi antaa esimiehelleni tärkeätä business-turvallisuustietoa. Kun esitin toiveen, että hän voi lähettää tiedot sähköpostilla ja esihenkilöni voi sitten tarvittaessa ottaa yhteyttä, tieto muuttuikin henkilökohtaiseksi. Kun kerroin, ettei esi-ihmeeni vastaanota henkilökohtaisia puheluita, tuli tiedosta jälleen business-informaatiota. Tätä jankkasimme viitisen minuuttia, ennen kuin onneton soittaja ymmärsi törmänneensä seinään, jota ei voi ylittää, alittaa eikä mennä myöskään läpi. Ja minua vain nauratti, paha ihminen kun olen.

***
Henkilökohtaisella tasolla minua pitkästä aikaa ärsyttää bloginkirjoittaminen. Se on vähän kuin kutina, jota ei saa raavittua. Tekee mieli kirjoittaa, mutta sitten toisaalta ärsyttää kirjoittaa. Jotkut työjutut ärsyttävät, samoin raha-asiat, yleinen elämänmeno... Olen sitä mieltä, että turha kohkaaminen on turhaa, samoin väninä, mutta tämä koskee sitten vain minua, MINUN ei kannata pashkajuttuja enää kirjoitella, olen niitä suoltanut jo aivan riittävästi. Paskakiintiö on täynnä, kun elämä on periaatteessa paremmin kuin hyvin. Jos ei mitään kivaa, mielenkiintoista tai mukavaa ole kerrottavana, niin miksi sitten lätistä mitään?

Katsotaan sitten, millä mielellä olen huomenna, sitä(kään) kun ei koskaan tiedä.

4 kommenttia:

Penni kirjoitti...

Puhelinkaupustelu on niiiiin rasittavaa. Joskus puhelinvaihteeseenkin soitti kaupustelijoita, eivätkä millään meinanneet uskoa, että vaihteenhoitaja ei voi tilara mitään...Ja että tukkivat turhaan linjoja.

Minulla on ollut pitkään sama fiilis bloggaamisessa. Nyt kuitenkin pulpahti pari viieisintä päivitystä ihan tuskitta. Eikä niistä jäänyt krapulaakaan... Kuten avautumisista yleensä, johtuen kai siitä, että osasin vaihteeksi kirjoittaa lähempänä pintaa ;D

Anonyymi kirjoitti...

Elä nyt taas aloita... Jok´ikinen päivä luen blogiasi, ellei olla mökillä. Jatka samaan malliin!
T: Satuilija

Nti Nokkela kirjoitti...

Voi tuota onnetonta bisnesinfon tyrkyttäjää, reppana! :D On kyllä ärsyttävää yrittää väitellä ihmisen kanssa, jonka perusteet on surkeita mutta joka itsepintaisesti kieltäytyy näkemästä sitä.

Sun työjutut olis varmasti hulvatonta kuultavaa, siis nuo eri asiakkaisiin liittyvät etenkin, harmi että salassapitovelvollisuus on sitonu sut!

-kummitus- kirjoitti...

Noh, kirjoitan, jos kirjoitan, jos on jotain kirjoitettavaa. Tai sitten en, mutta väkisten en kyllä mitään ryhdy vääntämään. Tämä mikään velvollisuus kuitenkaan ole, vaan tähän saakka ollut ihan vapaaehtoinen laji.

Puhelinmyyjät ovat vähän surkeita, mutta toisaalta, kai joku sitten heiltä jotain ostaa, kun avoimia paikkoja on lehdet pullollaan. Pahoin pelkään, että ainoa, joka niistä nettoaa, on firman omistaja.