keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Onnellisten tähtien alta

Kuukausia sitten tein Elämä pelissä onnellisuustestin, olen suhteellisen onnellinen henkilö, perusasiat kunnossa, elämä kohdallaan. Testin tehneille ja sähköpostiosoitteensa jättäneille annettiin mahdollisuus osallistua Duodecimin ja THL:n järjestämään onnentaitojen valmennukseen, nyt olen lueskellut viestejä ja jopa tehnyt joitakin harjoituksia. En todellakaan kaikkia enkä kaiken aikaa, laiska ihminen kun olen, menen eteenpäin yleensä sieltä, missä aita on matalin.

Paljon viesteissä puhutaan positiivisuuden ja optimismin voimasta, tottahan se on, eivät vastoinkäymisetkään niin suurilta tunnu, jos ajattelee, että ne ovat ohimeneviä. Mutta jos minulle olisi tultu avioliiton viimeisinä pahimpina hetkinä ehdottelemaan positiivista ajattelua, olisin saattanut työntää ehdotuksen poikittain ehdottelijan ahteriin. Nyt käytän viestejä oman oloni vahvistamiseen, muistan paremmin olevani onnellinen ja tyytyväinen elämääni, kun luen vahvistavan viestin.

Olen tunnetusti kovin lyhytpinnainen ihminen, niinpä edelleen silloin tällöin uppoan surkeuden alhoon, jossa aikani piehtaroin. Positiivista kuitenkin on, etten jää sinne asumaan,v aan pulpahtelen pinnalle. Todennäkäisesti olen myös harvinaisen hyväonninen ihminen; vaikka minulle on sattunut kummallisia ja vaikeitakin asioita, olen päässyt kurimuksesta melkoisen pienillä vahingoilla. Tämä tietysti on erittäin subjektiivinen mielikuva, mutta itse olen sitä mieltä, ettei universumi juurikaan ole minua vastaan, vaan työntää lempeästi eteen päin.

Ohessa näyte viimeisimmästä saamastani viestistä:

Filosofi Epiktetus kehotti suhtautumaan elämässä eteen tuleviin vaikeuksiin, kuten painija tai nyrkkeilijä suhtautuu harjoitusvastustajiin. Ne auttavat häntä kehittämään tärkeitä kykyjä ja taitoja. Vaikeudet voi nähdä haasteina!

ONNENTAIDOT - POSITIIVISET ODOTUKSET

Positiiviset odotukset

Wisemanin tutkimuksen hyväonniset ihmiset odottivat epäonnisia selvästi enemmän asioiden olevan hyvin tulevaisuudessa - niin lottovoittojen kuin muidenkin asioiden suhteen. Positiivisten odotusten merkityksestä puhutaan muuallakin tässä kirjassa, koska se on hyvin keskeinen asia ihmisten hyvinvoinnin ja onnellisuuden kannalta. Psykologi Martin Seligman (1990) tutki aikoinaan optimismia ja pessimismiä opittuina psyykkisinä toimintatapoina. Optimismi ja pessimismi mielletään usein pysyviksi ominaisuuksiksi. Kysymys on kuitenkin nimenomaan opituista toimintatavoista, jolloin myös niiden muuttaminen on mahdollista. Se ei usein kuitenkaan ole helppoa.

Pessimismi on rakentunut usein hyvin pitkän ajan kuluessa ja voi tuntua ainoalta ymmärrettävältä suhtautumistavalta. Se onkin hyvin ymmärrettävä tapa suhtautua maailmaan. Sen psykologinen ydin on siinä, että se suojelee meitä pettymyksiltä. Jos suhtaudumme asioihin pessimistisesti, meillä on yleensä siihen hyvät syyt. Pessimismin suurin ongelma on siinä, että se on erittäin hyvin toimiva itseään toteuttava ennuste. Kun mistään ei kuitenkaan tule mitään, en lähde edes kokeilemaan. Pessimismin ja optimismin tai myös hyvä- ja epäonnisuuden suhteen keskeinen kysymys on se, miten suhtaudun väistämättä eteen tuleviin epäonnistumisiin.

Epäonnen myönteiset puolet

Hyväonnisiksi itsensä kokevat ihmiset onnistuvat epäonnisia huomattavasti enemmän löytämään epäonnistumistaan joitain myönteisiä puolia. Tutkittaessa onnea psykologiselta kannalta on todettu ihmisten melko usein käyttävän traumaattisten tilanteiden käsittelyssä erityistä suhtautumistapaa (Pritchard, Smith 2004). Jos he ovat joutuneet auto-onnettomuuteen tai väkivallan uhriksi, he usein - ennemmin tai myöhemmin - kokevat olleensa onnekkaita, koska vielä paljon pahemminkin olisi voinut käydä.

Onnentaitojen etävalmennus, THL/Duodecim



Tuo viimeinen toteamus pitää paikkansa minun kohdallani. Pahoja juttuja on tapahtunut, mutta pahemminkin olisi voinut käydä. Paljon pahemmin. Minä olen varsinainen onnenpekka, vaikken pekka olekaan, vaan kummitus. Jottas tiedätte.

2 kommenttia:

Kiona kirjoitti...

Kumiankka-Kummitus, aina pulpahtaa pinnalle :)
Vähän samalla tavalla minäkin ajattelen, vaikka nyt onkin liikaa hiekkaa räpylöissä enkä oikein jaksa potkia. Mutta täältä noustaan vielä...

Sekä positiivisuus että optimismi saavat jo sanoinakin karvani pystyyn, vaikkei minusta pessimistiä saa edes kirveellä.

-kummitus- kirjoitti...

Juu, henkinen korkkiliivi päällä. ;-D

Minä taas olen viime aikoina ryhtynyt pitämään sekä positiivisuudesta että optimismista, koska minusta on alkanut tuntua, että ehkä ne sittenkin ovat minun sanojani. Ehkä.