lauantai 14. toukokuuta 2011

Sen kerran kun jotain tahtoisi sanoa

...ei veijo bloggeri laske sisään koko päivänä. Niinpä saatte tiedotuksen vähän jälkikäteen. Ja juu, olen humaltunut. Se oli se hyvin syöty illallinen, saatatte saada kertomuksen nuorista miehistä joskus myöhemmin. Ruoka oli taivaallista! Mums!

***

Huonon tukan päivä muuttui hyväksi - tässä oli otsikko
Tietokoneet aiheuttavat minulle joinain päivinä niin paljon päänsärkyä ja vatsankolotusta, että tekisi mieli viskoa niitä komeassa kaaressa läpi ikkunan – mieluusti vielä monta perätysten. Etenkin sitä tapahtuu päivinä, jolloin emoyhtiömme it-osasto on päättänyt yön aikana ajaa meille monta kivaa päivitystä. Mikään ei käynnisty, ei toimi, junnaa, ja minä odotan, käynnistän konetta uudelleen, odotan, odotan, odotan. Tänään on ollut se aamu.
Nitojanperkelekin ryhtyi tappelemaan vastaan. Se oli pienempi ja minä voitin.
Sen sijaan vilpittömästi voin kehaista elämäni ensimmäistä kuivashampoota. Tänään olisi ollut BHD kaikilla mausteilla, mutta sen hiuksiin suihkuteltavan maapallon tuhoavan aerosolin takia hiukseni ovatkin kuohkeat, asettuvat itse asiassa paremmin kuin tuoreina ja vastapestyinä. Tuli mieleen että tällaiselle vauvanohuelle hiuslaadulle saattaisi se hiuspuuteri sopia. Etenkin nyt kun hius on lyhyt (paitsi että on se jo melkein kaksi senttiä pidempi)

**
Niin ja vielä kerran, ajatelkaas, jos nyt olisin kuollut, olisitteko ikinä tahtoneet sanoa minulle mitään? Eikö nyt voisi olla aika taas jutella, ihan vaikka vähän jotain? Puhukaa tekin välillä joku sana, niin miekin taas jaksan, eikä tämä ole vain suuri yksinpuhelu. Sanokaa vaikka, että olette siellä. Kiitos anteeksi perkele. Humala täällä, mitäs siellä?

7 kommenttia:

AnneVee kirjoitti...

No täällä aika kauhee päänsärky, joka ei kyl johdu humalasta.

Puhuri kirjoitti...

Täällä ollaan!!!
Ja luetaan mielellään niistä nuorista miehistä ;)

Anonyymi kirjoitti...

Heippa,
olen jonkun aikaa vieraillut lukemassa tunnelmiasi. Niin aitoja tekstejä. Niitä odotan lisää!

Hyvää päivää sinulle!
T. Eevis

Pau kirjoitti...

Mie selviän eilisestä äksidentistä. Ja mietin että tartteis varmaan siivota. Mut täällä ollaan!

Paulis Pampula

Lazur kirjoitti...

Yritetääs taas, kun viimeaikoina olen kommenttia jättäessäni saanut bloggerilta vastanoottia, että sori, et saa kommentoida.

Mutta joo, sitä vaan olisin sanonut, että ikävä tulisi, jos yhtäkkiä lakkaisit puhelemasta. Ja täällä on käsi kipsissä. Alkoholilla ei ole osuutta asiaan. (Oliskin ollut, niin ei ehkä olisi koko kipsiä.)

Mymskä kirjoitti...

Joo, täällä.

-kummitus- kirjoitti...

Kommenttikerjäläinen täällä huomenta, pelottavinta olossani juuri tällä hetkellä on, ettei minulla ole krapulasta tietoakaan. Tästä kuulkaas tulee vielä kamala päivä.

Ja kiitos kun puhelette mulle, välillä tulee uskonpuute ja epäilee, että sitä haastelee itsekseen, kun kuitenkin tahtoisi, että edes jotain vastapalloja viskottaisiin. Niinoh, kyllähän te tiedätte.

Jatkan seurustelua sohvan kanssa. Iik.