Tuijottelin eilisen päivän HASO:lta saapunutta kirjettä. Päältäpäin, kun en uskaltanut avata. Pelkäsin, että nyt ne tarjoavat minulle hakemaani unelma-asuntoa, kun uuden lainan saaminen on aika lailla arveluttava asia. Toinen pelkäämäni asia oli vuokrankorotus.
Iltasella kun kävin tekemässä piristävän ulkoilutehtävän (hain kissanhoitoavaimet joulua varten) ja kävelin kotiin osan matkasta, niin ajattelin, että nyt syteen tai saveen. Olisipahan ainakin jotain itkemistä blogissaan, jos ei muuta. Mutta katsopas, perkele, jo toisena vuonna peräkkäin vuokrani laskee, tällä kertaa kympillä. Minä en ymmärrä, mitä tässä taloyhtiössä tapahtuu, mutta jotain täällä tehdään oikein. Uskomaton juttu!
Sen verran riemastuttaa pienikin säästönpoikanen, että eiköhän tästä hyvä joulu tule. Eilen jo katkesi pimeän selkä, vielä kun musta kuu kääntyy kasvamaan, niin suomenuskoinen pakana riemuitsee vuoden loppumisesta ja uuden rapean alkamisesta. Ennusmerkit ovat hyvät; taivaalta sataa mannaa, lottovoittoja tulee tusinoittain ja nuorenen noin kymmenen vuotta. Ai ei vai? Mutta eipä haittaa vielä, lällällää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
teillä on yhtiössä asiat mallillaan, mulle ei ole vielä tullut HASO:lta vuotuista kirjettä,en ainakaan muista. Jännää, heh heh.
Hyvää ja onnellista pakanajuhlaa :)
Olen itsekin nyt niin onnellinen, kun on lomaa ja kaikki 9 päivää vielä kuluttamatta.
Ja se piti vielä sanomani, että olen just samanlainen pahimpaan varautuja. Minkä sitä luonteelleen voi.
Lähetä kommentti