Etikettiongelma

Omahoitaja läksi taas roolipelailemaan ja jäin pohtimaan huomista. Onneksi hän lupasi tulla luokseni iltasella, sillä huomenna on se merkittävä päivä, kun saan potkut. Elämäni ensimmäiset, mutta johan tuo oli aikakin tähän ikään mennessä. Naureskelin mielessäni, että mitenhän potkujen saamista varten pukeudutaan. Onko olemassa etikettikoodistoa? Vai varaudunko vain diapameilla ja nenäliinoilla sekä repulla, että saan loput tavarat töistä kotiin? Vai ajelisinko herroiksi taksilla ja nyyhkyttäisin koko matkan kotiin elämän kurjuutta?

Hitsi, kun ei yhtään tiedä, millaisen olon siitä saa. Olen melkoinen provosoituja, mitä itkemiseen tulee. Jos kollegat alkavat nyyhkyttämään, niin se on menoa sitten minullakin. Ja eihän ole pakko suorittaa mitään hyvää joulua ja kiitos -kierrosta, vaan saahan lähteä ilman pitkiä jäähyväisiä? Sähköposti lähemmille kollegoille uuden sp-osoitteen kera odottaa jo drafteissa. Ystäville asiasta on jo kerrottu aikaisemmin.Kaapit ja tietokone ovat melkein siivottu, loput saavat hoitaa keskenään. Ei ole enää minun ongelmani.

Minä ryhdyn ajattelemaan tulevaisuutta ja sitä mitä oikeasti tahdon tehdä isona. Ja joulua! Kasasimme nimittäin kuusen ennen kuin läksimme Töölönrannan joulubuffettia nauttimaan (alkuruuat ihania, pääruuaksi otin tortelloneja, jotka olivat päässeet valitettavasti kuivumaan, sen sijaan Omahoitajan nieriä oli tosi hyvää, jälkiruokatarjonta oli ihanan namia, vaikken juustoja enää jaksanutkaan). Musta muovikuusi näyttää aika ravakalta. Lupasin Omahoitajalle, että koristelemme sen yhdessä.Muutenkin se ihmeellinen ihminen on saanut vakuutettua minut todellisesta kiintymyksestään. Onni on kovin pieni sana kuvamaan suurta tunnetta.