Ilmeellinen elämä

Kulunut vuosi mullisti kaiken. Ei rytinällä, vaan salakavalasti hivuttaen.

Alku vaikutti normaalin tasaiselta, mitä nyt terveyteni pitkästä aikaa ryhtyi paranemaan, kroonikkolääkitystä ei kuitenkaan kokonaan pois saatu, mutta nappien popsiminen normitiloissa on vähäisempää kuin vuosiin. Muuten ruumiini voi suhteellisen hyvin, en ole lihonut enkä laihtunut. Karva kiiltää ja ryppyjen määrä on pysynyt kurissa (siitä kyllä kiitän hyaluroni-voiteita). Unet palasivat välillä lähes normaaleiksi, mutta syksyn stressi toi unettomuuden takaisin.

Taloudellinen tilanteeni korjaantui, kun sain maksettua avioliiton aikaiset velat pois. Kerrankin palkka jäi omaan käyttöön - ja minähän kulutin. Tuli käytyä rokkikeikoilla, syömässä, pariin otteeseen baarissakin ja matkalla. Edinburgh rakkaan ystävän seurassa oli kesän huipentuma! Olin niin onnellinen. Noita asioita tahtoisin pienesti harrastella jatkossakin.

Sitten tuli syksy ja Omahoitaja. Minä en uskonut, että sellaista tapahtuu muualla kuin elokuvissa. Olen tullut siihen tulokseen, että joku koominen jumalhahmo tekee parhaansa huvittaakseen itseään kustannuksellani ja viskoo tielleni asioita, joita muiden elämään ei aina ole tarjolla. Mutta ei se mitään, meillä on sen kohtalottaren kanssa samanlainen huumorintaju. Kivaa riittää, ihmissuhde on ihmeellinen asia. Samoin ystävät, joita olen saanut takaisin pikkuhiljaa, kiitollinen olen jokaisesta. He ovat yksilöitä kaikki, riemastuttavia ja upeita, etten edes ymmärrä mitä olen tehnyt ansaitakseni heidät elämääni! Suuri on kiitollisuus, kun heitä ajattelen.

Työtä ei ole. Olen elämäni ensimmäistä kertaa työttömyysuhan alla. Siinä olivat huonot uutiset, aika vähän, mutta merkittävästi. Ensi viikolla ryhdyn ihmettelemään asiaa enemmän, eiköhän minulle vielä joku paikka jostain löydy. Mistä ja koska, ne ratkaisen sitten aikanaan. (Viime yönä taas tein soveltuvuustestejä, joissa muunmuassa valjastin koiravaljakkoa reen eteen ja sitten suoritin jotain salapoliisitehtäviä. Luottamus outplacement-palveluun on ilmiselvästi suuri alitajuntani mielestä.)

***

Uuden tuoreen vuoden vastaanotan naapurilähiössä. Siellä me rakentelemme syntiä koko rahan edestä, frittiruokaa nimittäin. Tarjolla vihersalaatin kaveriksi on ainakin kanaa, lihaa, kasviksia ja jälkiruuaksi mars-patukoita, banaania ja ananasta sekä jäätelöä. Voin vain kuvitella, että närästyslääke on huomenna tarpeen, mutta voin myös toisaalta kuvitella, että olen nauranut itseni tärviölle ja nauttinut illasta, mikäli koirat vain eivät saa paniikki- ja paskahalvausta ilotulitteista. Huomenna Omahoitaja saapuu sitten jälleen hoitamaan (tai niin kuin hän itse äsken lähtiessään totesi, voi olla, että on minun vuoroni hoitaa häntä). Mikä ihana tapa aloittaa tuore vuosi!

(Ei, en tee lupauksia. En vietä tipatonta enkä laihduta. Tai no yhden lupauksen voisin tehdä, pidän hauskaa niin pitkään kuin vaan pystyn. Tähän saattaisi kyllä olla hyvä lopettaa koko blogi, mutta koska olen typerä oma itseni todennäköisesti tulen jatkamaan tätä naurettavaa saagaani.)

Sitten vielä poliisitiedote uudenvuoden viettäjille. Kelpaa myös tällaisen savo-karjalalaisen ohjeeksi ja ojennukseksi vähäpäisille riemuidiooteille, te lukijanihan että sellaisia tietenkään ole, ettehän?