Olen jo useamman viikon uhkaillut, että ryhdyn järjestämään kaappejani. Kun nimittäin kaksi vuotta sitten muutin nykyiseen kotiini, niin hätäpäissäni sulloin tavarat suurinpiirtein paikoilleen, ajattelin, että kaappeja on niin paljon, ettei järjestyksellä ole juuri väliä. Kaappeja on edelleen paljon, mutta asiat ovat hukassa. Hankin mm. turhaan itselleni teräksisen termoskannun metsäretkiä varten, kun en muistanut, että minulla sellainen vähän pienempi jo oli. Nyt on sitten kaksi. Sen lisäksi erittäin hyvässä jemmassa on ollut monta muutakin asiaa, terveisin kahden piirakkapulikan omistaja (toisaalta aina nyt karjalaisakka pari pulikkaa tarvitsee).
Koska toissa yönä heräsin tuskaiseen tunteeseen, että viinakaappini kaipasi järjestelyä ennen kuin isommat ja painavammat pullot romauttaisivat kakkoshyllyn alimman päälle ja koko varastoni olisi yhtä suurta mehukeittoa, päätin eilen ryhtyä toimeen. Sopivasti vielä TV2 näytti Kananlento-elokuvaa, mikä ihaninta englanniksi, niin oli jotain viihdykettäkin siksi aikaa.
Kaappi järjestyi uudelleen suhteellisen kivuttomasti. Puutteitakin ilmeni, Russkij Standart on melkein loppu ja jallua on hankittava yksi varapullollinen. Hämmästyttävää projektissa oli, etteivät pullot lisääntyneet, mutta tila pieneni, viinilasit eivät enää kaappiin mahtuneetkaan. Niinpä jouduin järjestelemään myös kahvikaapin uudelleen, että sain laseille tilaa. Sen jälkeen siirryin kuivatavarakaapin kimppuun. Sitten ymmärsin lopettaa dominoefektini, kun tajusin, että suo on loppumaton ja syvä.
Illalla katsoin Joanna Lumleyn Niilin lähteillä. Kyllä se vaan passaisi olla kaunis ikäisensä nainen ja hengailla milloin kissojen ja milloin komeiden nuorten opashenkilöiden kanssa ympäri maailmaa. Minä olen tehnyt jotain väärin tässä elämässä, kun en ole Joanna Lumley. Jakso muuten oli vasta ensimmäinen, jotta mukaan pääsee varmasti. Suosittelen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti