tiistai 31. tammikuuta 2012

Hengitysvaikeuksia

Veljeni perheessä on kaksi koiraa, berninpaimenkoiria ja yksi ragdoll (se on sitten kissa). Todennäköisesti koirat aiheuttivat minulle vahvan ja voimakkaan hengitysahdistuksen. Se mokoma kesti vielä koko eilisen, yskin ja köhin ja hinguin. Ahdistava olo. Ennen seuraavaa vierailua on lääkäriltä pyydettävä astmapiippu, mokomaan tuska-ahdistukseen en enää tahdo joutua, mutta toisaalta en tahdo myöskään lopettaa vierailujani koirallisiin residensseihin.

Kun ihminen on kunnossa, hän ottaa jaksamisen ja terveytensä itsestäänselvyytenä. Sitten vasta kun joku paikka brakaa, tulee mieleen, miten vaikeata olisi elää ilman sitä. Minulla keski-ikä jo tuo omat ongelmansa, pahin takaisku oli se kesällinen kipeä ja tuskainen haava-tilanne peräosastolla. Ensinnäkin ne mokomat paranevat erittäin huonosti ja uusivat helposti, ellei huolehdi kuiduista. Paska keikka, uskokaa pois, en suosittele.

Samoin mielen kipeys on sellainen sairaus, etten soisi sen uusivan. Se kun hiipii hiljakseen eikä hyökkää rytinällä, niin tilanne saattaa päästä pahaksikin, ennen kuin muistaa hakea apua. Nyt on vähän alavirettä, mutta se ei vielä tarkoita, että olisin vetämässä ranteita auki. Uskonpa, että valon määrän lisääntyminen nostaa myös minun vireystasoani ja pääsen tahmasta irti.

Matkalla takaisin Helsinkiin sunnuntaina pysähdyimme Juvan ABC:llä. Olen sieltä pienestä kirjahalvennuslaarista kaivellut muitakin upeita kirjoja, tällä kertaa mukaan tarttui Eoin Coferin Artemis Fowl - Kadonnut siirtokunta (no kun minulla ei sitä vielä ollut) sekä Paulo Coelhon Alkemisti. Alkemisti on jo puolivälissä, iltasella ryhdyin lukemaan sitä ennen unille menoa ja jos kansitekstiä olisin uskonut, en ikinä olisi aloittanut. Mutta sehän on satu! Ihana satu! Tänään taidan riipaista sen loppuun, ennen kuin Omahoitaja saapuu. Jos saan lukemisen takaisin ja toimimaan, minulla ei ole mitään hätää tässä maailmassa, niin pitkään kun silmät vain pelaavat.

Ai niin, minulla on muuten mieletön keski-ikäisyyskohtaus menossa. Sain touhuta Kitchen Aidilla Pohjoisemmassa Suomessa ja nyt on sitten hirveä hinku. Onneksi ei ole ylimääräistä rahaa kuuttasataa eeroa. Mutta sehän olisi ikuinen, sen voisi jättää perinnöksi. (Kenelle? kysyy järki.) Mutta kun se on niin kaunis. (Moni muukin asia on, toteaa järki.) Minä tahdon sen. (Et saa, päättää järki keskustelun. Jos saat töitä, et kerkeä sitä käyttää kuitenkaan ja lihot vaan jos alat vääntämään piirakoita, sämpylöitä ja muuta herkullista. Jos taas päätät perustaa catering liikkeen, tarvitset järeämpiä koneita.)

2 kommenttia:

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

Sen verran pitää kommentoida, että esineenä tuo K.A. on super-kaunis, ihan 10+. Se kannattaisi ostaa siis jo ihan kauneusarvon vuoksi. Jotkut osaa kai peräti käyttää noita härpäkkeitä??

-kummitus- kirjoitti...

Kyllä, se on kovin kaunis. Sen lisäksi siinä ei lähes tarvitse koskea taikinaan, kun se valmistaa itse itsensä. ;-D No ehkä vähän, mut siis tosi vähän... (kohta mie uskon tähän itsekin.)