Ruoka-asioista ja vähän koulutuksesta

Kun tänä aamuna kolmannen kerran sama Kuningaskuluttajan jakso pyöri aamutvn jälkeen taustalla, tuli ärsytyskynnys täyteen. Pakko kai se on kommentoida, että saa ajatuksen pois päästään. Lukekaas joutessanne, paljonko kolme erilaista taloutta käyttää ruokaan: kolmen lapsen äiti (ilmeisesti töissä ja naimisissa) n. 190 euroa, sinkkumies eur 178 ja kolmen lapsen yksinhuoltaja eur 89. Ja siellähän se syykin vilahteli moiseen törsäämiseen; eineksiä ja puolivalmiita rasvamätökkäitä. Hyi kamala ja voi kauhistus!

Jos joku maa ikinä tarvitsee Jamie Oliverin ja hänen ruokavallankumouksensa, se on Iso-Britannia. (Kyllä sen USA:kin tarvitsee, mutta ainakin hän yritti ensin putsata omaa pesäänsä.) Eikö niille raasuille missään vaiheessa elämää opeteta, että ruoka tulee halvemmaksi, kun sen tekee itse? Puhumattakaan siitä, että silloin tietää mitä tekee ja todennäköisesti jopa ne rasvamättöset tulisivat terveellisemmiksi.

Viime kesänä lomaretkellä jossain päin Skotlantia tuli kieltämättä huomattua, että kaupat olivat täynnä helppoja lohturuokia. Kyllähän niitä tuli käytettyä, lomalla kun olimme ja teki mieli kokeilla kaikkea hassua, mutta jos siellä oikeasti asuisi, siirtyisin nopeasti tekemään ruuan aivan itse. Siellä oli jopa lähikaupassa niin upeita vihanneksia, kasviksia, marjoja ja hedelmiä, että kateelliseksi tulin. Leipäkään ei ollut niin huonoissa kantimissa kuin etukäteen kuvittelin (tummaakin leipää löytyi) ja juustohylly sai taas kyyneleet silmiin, kun siellä oli vaikka mitä herkkuja!

Mutta ajatelkaas, mitä kaikkea saisitte kaupasta, jos viikossa käyttäisitte melkein 180 eeroa ruokaan. Sehän on ihan hirveän suuri rahasumma! Minulla taitaa rahaa mennä suurinpiirtein saman verran kuin rouva yksinhuoltajalla ja minä kuitenkin olen yksi suuri suomalainen törsääjä. Minä en mihinkään perusmätökkääseen tyydy, vaan ostan herkkujakin. Asiat taas jotenkin asettuivat tärkeysjärjestykseen, Suomi on laman allakin hyvä paikka asua, koska meidät on joskus koulussa opetettu jo jonkin valtakunnan taloudenpitoon. Jos vaan vähänkin ymmärtää oppimaansa, niin pääsee suhteellisen edukkaasti.

Suomalaista koulutusjärjestelmää ja opettajankoulutusta muuten ylistettiin yhdessä Teemalta tulleessa ohjelmassa vähän aikaa sitten. Olen aika lailla samaa mieltä, peruskoulun saapuminen pelasti aikanaan minutkin. Ei meillä nimittäin kotona olisi ollut varaa minua oppikouluun laittaa. Sitä paitsi oppimiskykykään ei kehittynyt ennen kuin joskus yläasteella, ala-asteen oppikirjat olivat tyhjää täynnä, luistelin seiskan numeroilla luokalta toiselle vain koska olin huomaamaton, kiltti ja hiljainen. Ujo ja arka. Siihen olisi tyssännyt urani minkäänlaisen akateemisen uranuurtajana, mutta peruskoulu antoi sauman päästä lukioon, kun yläasteella kirin ala-asteen opinnotkin kiinni. Ja herkesin kovaääniseksi pelleksi, mutta se onkin ihan toinen tarina, jonka olen jo tainnut kertoa.