Pumpulia

Maailma näyttää käärityneen pumpuliin. Kuuntelen lumitraktorin pörinää ja vaimentuneita ääniä. Ja tuonneko sitten pitäisi pian lähteä?

Tänään kirmaan Matkamessuille. Entinen kollegani ilmoitti minut sinne samalla kuin itsensä, tapaamme toisiamme ja illalla on luvassa muutama lahjontatilaisuuskin, juomaa ja ruokaa. Pitää vain muistaa pitää varansa, ettei tolkuttomasti innostu, huomenna on uudelleensijoittelukonsulentin määrä yrittää tehdä minusta salonkikelpoinen.

Mitään ei tapahdu. En saa aikaan yhtään mitään. Omahoitaja lupasi ryhtyä tönimään minua viimeistään siinä vaiheessa, kun en suostu enää poistumaan kotoani. Hänen mielestään tarvitsen vielä hetken toipumisaikaa. Ehkä hän on oikeassa, mutta minua ahdistaa, kun kaikki ensimmäiseksi kysyvät, että mikä on työtilanne. Ihan niin kuin en varmasti hehkuttaisi jo haastatteluun pääsyä. Hierovat vielä suolaa haavoihin tietoisesti tai tiedostamattaan.