torstai 2. helmikuuta 2012

Varhainen lintu sulattaa pakastimen

Sen siitä sain kun kehua retostin, miten hyvin unirintamalla menee, unihekkatoimitus jäi vajaaksi. Olen hereillä ennen kukonlaulua ja papin aamenta. Päätin ottaa tilanteesta kaiken irti, keräsin pakasteet parvekkeelle ja löin jääkaappipakastimestani virrat poikki. Nyt kuuntelen sivukorvalla sellaista inhottavaa kilinää, rapsahtelua ja kolinaa, kun jäät tippuvat hiljakseen pakastimen pohjalle. Muistin kuitenkin suojata lattian valumiselta.

Naureskelen muistoilleni nuorna tyttönä opiskelukaverini kanssa suorittamalle jääkaapin sulatusoperaatiolle, pakastinosio oli nimittäin aivan ummessa. Niinpä tuhosimme samalla pullollisen jostain bileistä jäänyttä pahaa alkoholia. Hauskaa oli, jääkaappi suli ja me olimme iltapäivällä viiden maissa tuhannen päissämme. Tänään en aio moiseen suoritukseen yltyä. Eihän tuossa niin pitkää menekään, kun jääkerros on suorastaan naurettavan ohut.

Sain jälleen neulomisesta kiinni. Veikkaisin, että mikäli silmämääräiset laskelmani onnistuivat, saan toisen paidan valmiiksi tänään. Sen jälkeen käyn toisen keskeneräisen tekeleen kimppuun. Pitää vain varoa, etten neulo hartioitani tukkoon. Staattinen ja itseään toistava työ ei sovi vanhalle naiselle pitkäkestoisina annoksina. Itsehillintä vaan ei koskaan ole ollut vahvin lajini, olen enemmän heti mulle kaikki tänne nyt -tyyppinen kaveri.

Teen itselleni lupauksen, että teen muutaman konsulentin suositteleman itsetuntemustehtävän. Minä en nimittäin muista enää missä olen hyvä. Tai kaikessahan minä olen, mutta missä erityisesti ja millä tavoin, missä olen onnistunut ja mitä saavuttanut. Mutta sen lisäksi aion lukea lisää Kadonnutta Siirtokuntaa. Ja Aku Ankan.

2 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Minullekin tekisi hyvää muistuttaa itseäni siitä missä olen hyvä. Jos olen missään, en muista. Vaikka nyt en olekaan työmaailmaan tunkemassa, niin hyvää tekisi muistutella välillä.

Neulomisessa olen hyvä, mutta sorrun myös ylilyönteihin. Kohta on yksi vaatekappale valmis, ja aion heti uutta putkeen. Ihmettelen vaan, etten ole saanut hartioitani jumiin vaikka olen tikutellut enemmän kuin olisi suotavaa.

-kummitus- kirjoitti...

Olemmehan me kaikki hyviä, on vaan asia erikseen, satutaanko meidän lajiamme juuri missään tarvitsemaan. Itse tajusin, että minulla oli valmistuttuani uskomattoman hyvä tuuri. Saa nahdä onko toista kertaa sellainen flaksi.

Sie olet aika huima neuloja, kun teet vielä kuvioita, käytät värejä ja kaikkea, mie taas olen kauniisti sanottuna kovin innovatiivinen rakentelija. Ja värimaailmallisesti tylsä. Ohjeista ei tietoakaan, mutta intoa sitäkin enemmän...