Oma vika. On on. Mitäs läksimme baariin Omahoitajan ystävän houkuttelemina Hakaniemen retken jälkeen. Mitäs vielä tulimme minun luokseni syömään ja ottamaan muutamat. Mitäs en mennyt ajoissa nukkumaan, vaikka tänä aamuna heräkello moukasi jo kuuden jälkeen, että Omahoitaja pääsi töihin kahdeksaksi. Mitäs omistan niin paskan hermoston, ettei se suostu suomaan unta uudelleen, kun kerran olen herännyt.
Ei ole tämä aamu mennyt kuin Strömsössä. Mutta eilen oli kivaa. Nyt ei ole. Menen jatkamaan murjottamista sängynpohjalle. Vatsa on kuralla ja päässä on joku muu kuin sinne kuuluva henkilökunta. Ja ketä saa syyttää? Ihan itseäni, kiitos minulle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti