Kunpa minä muistaisin, miten äärettömän hyvin kaikki juuri nyt on! Minulta ei puutu kuin työ (enkä sitäkään kaipaisi, ellei raha loppuisi tällä menolla). Kotini, jossa olen asustellut kaksi vuotta, on melkein oma, eikä sitä minulta voi ottaa pois (paitsi pankki). Koti on myös edullinen, vuokra vain laskee ja siihen sijoitetut lainarahatkin saan indeksikorotettuina pois, jos tästä joskus lähden. Minun ei itse tarvitse myydä kotiani, (jos vain saan lainan maksettua,) sinne on tulijoita pilvin pimein myös jälkeeni. Se on asumisoikeusasunnon hyvä puoli.
Minulla on ihania ystäviä. Luotettavia, huumorintajuisia, erilaisia, sopivasti samanmielisiä, mukavia, haastavia ja läheisiä. Osaan lukea ja kirjoittaa, osaan laskea ja budjetoida, osaaan pitää langat käsissäni ja höllätä niitä tarvittaessa. Olen suhteellisen mukava, vaikka välillä olenkin huumorintajuton jäyhä jököttäjä. Tai minuun ei tehoa television huumori, olen siitä muuten puhunut aiemminkin, en ole kovinkaan visuaalinen ihminen, minuun toimii puhe tai kirjoitettu sana paremmin. Mutta sekään ei minusta huonompaa tee, vain erilaisen.
Ja ruoka, se tehoaa aina. Samoin ystävä-seura, etenkin jos sitä on tarjolla. Eilen sain muutaman tunnin nauttia molemmista, kun ennen ystävän kotiinlähtöä nakotimme Vltavan lihapatojen ja juomasammioiden ääressä. Ja koska hän tosiaan läksi kotiinsa päin iltasella, olin kotona jo seitsemän jälkeen. Ja jäin kotiin! En lähtenytkään takaisin kylille, vaikka minua houkuteltiin ja minusta todettiin, että olen helppo, niin tällä kertaa en ollutkaan. (Ihmeeksi jopa itselleni, on minullakin joku selkäranka jossain...)
Tänään tapaamme Omahoitajan kanssa. Lupasin lämmittää saunan, ruuaksi olen varannut uuniperunoita ja parit täyteaineet, vaikka tulikin joku entinen pääministeri niistä mieleen (sisäisiä inhonväristyksiä), mutta kun en edes muista, koska viimeksi olen uunipottua syönyt, niin päätin ajaa ajatuksen päästäni. Eilisen terapiasessioni aikana tein porkkanasämpylöitä. Pitääkin taas laittaa ohje muistiin, että voin tehdä toisenkin kerran, ovat nimittäin herkullisia. Ja onneksi minulla on tuo pakastin, muuten söisin ihan oikeasti itseni pumpulaksi.
Porkkanasämpylät
200 g raastettua porkkanaa
3 dl maitoa + 3 dl vettä (tai mitä nestettä tahdot)
50 g tuorehiivaa
1,5 dl kaurahiutaleita
suolaa ja hunajaa
4 dl durumvehnäjauhoja
9 dl puolikarkeita vehnäjauhoja (jos olisi ollut täysjyvää, olisin laittanut sitä, mutta kun ei ollutkaan)
100 g sulatettua voita
Lämmmitä neste 37-asteiseksi. Liuota hiiva joukkoon. Lisää kaurahiutaleet, suola, sokeri ja durumvehnäjauho, anna hiivan lähteä käyntiin, eli seisota lämpimässä 15 minuuttia. Ensin vatkaa ja sitten vaivaa sekaan porkkanaraaste, loput jauhot ja loppuvaiheessa sulatettu voi. Taikina saa jäädä löysäksi, tulee parempia sämpylöitä.
Kun taikina on noussut kaksinkertaiseksi, kaada se hyvinjauhotetulle alustalle. Jaa taikina kahtia, pyöritä tangoksi ja leikkele paloksi. Tulee kaksi pellillistä sämpylöitä. Itse pyörittelin palat pyöreiksi, vetelin veitsellä kohonneen taikinan pintaan pari viiltoa, ennen kuin voitelin munalla. + 220 C, 13 - 16 minuuttia riippuen uunista.
Seuraavalla kerralla tahdon täysjyväjauhoja ja joko nokkosta tai pakastepinaattia. Samoin auringonkukansiemeniä. Tai sitten pähkinämurskaa. Saa nähdä mitä löytyy kaapista. Voita laitan vähän vähemmän, ehkä n 75 geetä riittää. Ja nyt keitänkin aamukahvit ja syön omatekemää sämpylää. Nomnom.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti