Lettuja ja ystäväterapiaa

Olen parina päivänä perätysten ollut kyläluutana paikoissa, missä tarjolla on ollut blinejä. Ensin ystäväpariskunnan luona Itä-Helsingissä verestimme muistoja menneiltä vuosilta ja teimme uusia. Pariskunnan herrahenkilö ottaa omien sanojensa mukaan minulta kokkikursseja, tällä kertaa menu sisälsi mustatorvi-suppilovahverokeiton sekä blinejä. Ja tietysti myös cavaa, vodkaa, punaviiniä ja siideriä. Olimme Omahoitajan kanssa kotosalla vasta kolmen jälkeen, mukavaa oli!

Lauantai-iltana meidän molempien piti lähteä roolipelailemaan naapurilähiöön, mutta Omahoitaja sairastui, olo oli kehno, ei hänestä oikein selvää ottanut oliko syynä perjantainen alkoholi vai ihan oikea sairastelu. Sohvalle hän kuitenkin jäi makailemaan kelmeänä, kun menin naapuriin, missä oli toipilaita koko mökki täynnä. Ystäväni ovat sairastelleen oikein urakalla, niinpä minä paistoin vuorostani blinit ja keittelin pelmenit koko poppoolle. Erinomaista evästä jälleen! Blinit ovat niin herkullisia, että hyvin niitä olisin voinut natustella vielä tänäänkin, jos vain olisi ollut tarjolla.

Roolipelailu oli kivaa pitkästä aikaa, edellisen kerran olimmekin harrastaneet sitä lokakuun lopussa. Harmi, kun pari pelaajaa on muuttanut pääkaupunkiseudulta kauemmas, matka ja vuorotyöt ovat tehneet pelikertojen suunnittelusta haastavaa. Mutta yllättävän nopeasti pääsimme kuitenkin kärryille, kiitos edellisen kerran muistiinpanojen. Mitään raflaavampaa emme kuitenkaan saaneet aikaan, kunhan kartoitimme jääjättiläisten luolastoa vakoilusilmän avulla. Olemme pikkuhiljaa viisastuneet, emmekä aina ryntää pää kolmantena jalkana suoraan ongelmiin, vaan yritämme jopa keksiä muita keinoja päästäksemme tavoitteeseen. Meitä ei siis pelinjohtajan tarvitse ihmepelastaa aivan joka kerta...

Viime yönä uni maistui. Nukuimme reilun yhdeksän tuntia! Olin aivan ihmeissäni, kun se tapahtui ilman kemikaalisia avusteita. Tänään en aio ryhtyä mihinkään järjelliseen, huomenna sen sijaan ehkä ryhdyn katselemaan onko vapaita paikkoja ylipäätään avoinna vai jäänkö oikeasti hylkiönä kotiin. Minusta on kyllä oikeastaan aika kiva olla kotihylkiönäkin, mutta sitä ei varmaan katsota hyvällä silmällä...