Amatööri leikkii baarikärvästä

Huhhuh, kun on huono olo. Ihan oikeasti ja ansaitusti. Kyllä sen eteen töitä tuli eilen tehtyäkin.

Kävimme moikkaamassa ystävää yhdesssä Kallion baareista. Mukava oli nähdä pitkästä aikaa, valitettavasti hän vaan työskenteli, joten pidemmät puheet jäivät vähiin. Sovimme kuitenkin treffit syksymmälle ajan kanssa. Oli hienoa nähdä hänet hymyilevänä ja onnellisen oloisena. Sinne hän jäi töihin, kun jatkoimme eteen päin.

Ensin pari drinksua Soul Kitchenissä, sinne muuten tahdon mennä jossain vaiheessa syömään, annokset näyttivät herkullisilta, kun niitä kurvasi ohitsemme. Seuraavaksi moikkaamaan toista tuttua Molotoviin, siellä riitti tungosta ja trendikästä nuorisoa. Tenkassa törmäsimme hupaisaan herraseurueeseen, jonka ryhmädynamiikkaa oli mielenkiintoista seurata. Ne tarjotut drinksut tosin aiheuttivat omnipotenttisen tuntemuksen, jonka johdosta päädyimme takshilla(!) ensin Cornerin terassille tapaamaan lisää ystäviä ja vielä parille Rocksiin. Tsiissus, että olin muuten katollani kun taksiin vihdoin venyin.

Aamusella heräsin janoon. Onneksi sain unta uudelleen. Tai onneksi ja onneksi, olo vain huononi, kun heräsin seuraavan kerran. Onneksi pakastimessa oli pizzaa, jonka tuunasin täytteellisemmäksi. Onneksi on vettä, sänky, sohva ja nojatuoli. Onneksi on viileä suihku, oma koti, jääkaapissa vissyä ja kaapissa buranaa. Kyllä se tästä, mutta en ihan heti tällaista oloa itselleni tarvitse. Ei tarvitse KAIKKEA alkoholia yrittää nauttia samana iltana, senkin amatööri.