tiistai 3. heinäkuuta 2012

Pirun painajainen

Tulen pelkäämään avioliittoa loppuikäni. Viime yönä se taas todistettiin, kun näin tolkutonta painajaista entisestä aviomiehestäni, miten en päässyt hänestä ja hänen ystävistään eroon ja minulta vietiin tai rikottiin kaikki merkittävä. Alitajunnan laukaisemiseen tarvittiin neljä asiaa:

- Perjantaina Kalliohovissa piti hoviaan piripäiden klaani, jotka itseasiassa saivat meidät poistumaan sieltä aggressivisella käytöksellään, koska istuimme "heidän pöydässään". Naurettavinta oli, ettei idiooteilla ollut rahaa laisinkaan, mutta silti poke ei saanut heitä ulostettua, vaan valitsi sovittelevan linjan, vaikka yksi tyypeistä oli suurinpiirtein liotettu kusessa. Onneksi Kalliossa riittää mukavampiakin baareja.
- Katsoin eilen Subilta elokuvan, josta muistin omat avioliittoni loppuajat. Ahdisti ja itketti.
- Mieleni sopukoille jäi ehkö kuitenkin lauantaisesta sanojen vaihdosta pieni melankolian poikanen, joka sanoo, että ei tästä minun ja Omahoitajan jutusta mitään tule, ja hulluhan mie olen ollut edes antaessani jatkua tämän näin pitkään. Että eikö kannattaisi lopettaa mieluummin nyt kuin sitten itkun kanssa. Tosin itku sitä tulisi nytkin. Epävarmuutta liikkeellä, vaikka olenkin häneen kovin luottanut.
- Lauantaina on ystävän häät. Häät tuovat mieleeni omat hääni, jotka kyllä olivat hauskat ja iloiset, mutta johtivat surulliseen elämään.

Pitää varmaan parantaa itsensä. Tarvitsen terapiasession, pullollisen alkoholia ja pari paketillista nenäliinoja. Kyllä se sillä lähtee. Eihän tästä nimittäin kannata kenellekään puhua, hulluna pitäisivät, kun vieläkin asiaa haudon, vaikka erostakin on jo 5,5 vuotta. Minä vaan taisin traumatisoitua aika vahvasti. Olen edelleen sitä mieltä, että minulla on niin huono tuuri miesten suhteen, ettei kannattaisi ottaa enää minkäänlaista riskiä, eli edes kuvitella ryhtyvänsä johonkin "suhteeseen". Ja nythän minä olen rikkonut omaa periaatettani vastaan, tässä ei hyvin käy, sanokaa minun sanoneen.

Ps. Poistin juuri jonkun Taunon kommentin, jonka tarkoituksena taisi olla vain ohjata liikennettä hänen blogiinsa. Ei toimi täällä, olen pahoillani.

7 kommenttia:

Nollavaimo kirjoitti...

Viisi ja puoli vuotta ei ole vielä mitään, jos on oikein syvältä viilletty. Ota kaikki aika, jonka tarvitset saadaksesi sen pahan pois sisältäsi. Ja nauti elämästä ja sen hyvistä asioista Tällä Hetkellä. Huomisestahan ei kukaan tiedä. Aurinkoa ja piristystä ! :)

Mymskä kirjoitti...

Tarkoitus on antaa jonkinlainen lohdun sana, "et ole ainoa" tai "et ole edes sieltä toivottomimmasta päästä" tai jotain sellaista. En ole pahoissa aikeissa enkä yritä pahoittaa mieltäsi, edes vahingossa. Siinä saatesanat.

Kuten tiedät, minä olen hautonut äärimmäistä epäonnistumistani suhteissa jo... ööö... en jaksa laskea, mutta vähintään kaksi kertaa se mitä sinun erostasi on aikaa. Että täällä on oikein varsinainen nti Trauma, ilman hyvää syytä vieläpä. Eikä minulla ole edes niin kamalaa tapahtumaa, ihan tavallinen vituiksi mennyt seurustelusuhde vain (jolle asetin ihan liian suuria odotuksia ja heittäydyin niin täysillä siihen huumaan, etten ikinä enää aio sellaista tehdä. Enkä mitään sinne päinkään.)

Niin että kyllä se siitä! Olet sentään uskaltanut yrittää! Kyllä sinä pystyt ja kykenet. Ja ennen kaikkea olet sentään uskaltanut unelmoida ja toivoa.

Tietämättä mitä sanoja lauantaina vaihdettiin, luulisin että ei se kamalan vakavaa ole. Ainahan suukopua tulee, ei niin ihanteellista ihmissuhdetta olekaan, jossa ei koskaan mitään hankalaa olisi.
Mutta jos tilanne oli mallia hulestuttava, em. sanat voi unohtaa. En halua vähätellä, itse tiedät parhaiten mistä on kyse.

Lopuksi: en usko, että Omahoitaja koskaan tulee löytämään niin tasokasta naista itselleen kuin sinä olet. Jos siis jostain ihmeen syystä aikoo muuta etsiä joskus. Toivottavasti ei edes yritä. Älä sinäkään tee mitään hätiköityä, ethän?

Kiona kirjoitti...

Hyvin kaikki menee. Ajatuksia täältä.

-kummitus- kirjoitti...

Kiitos, toverit!

Eiköhän tämä taas tästä tavalla tai toisella sottaannu. Kunhan nyt ensin taas angstaan kunnolla. Mymskä, koitan olla hätiköimättä, arvasitkin mitä jo ajattelin... ;->

Tiina kirjoitti...

Kuulehan, nauti niin pitkään kuin on mahdollista. Jos se sitten joskus päättyy, niin sure sitä vasta sitten. Ja kuten itsekin sanoit, ei se enää nytkään sattuisi yhtään sen vähempää. Tulevaisuutta ei pysty ennustamaan, mutta sen pystyy kyllä sössimään, ihan itse. :)

-kummitus- kirjoitti...

Joo, joo. :-D Kunhan panikoin täällä. Mut siitä muuten tuli mieleen, että olen tosi hyvä sössimään asioitani. Siis ihan mielettömän hyvä! Mulla on kohta 50 vuoden kokemus asiasta.

Tiina kirjoitti...

Niinhän me kaikki. :)