Kierrätystä

DVD-soittimeni ei jostain syystä toista enää levyjä. Ei silti, että minulla kovin monta elokuvaa jemmassa olisikaan, muutama hassu, mutta joskus tulee sellainen hetki, että voisi jopa katsellakin jotain. Viimeksi katselukokemus loppui kesken, kun kuva jumittui paikalleen ja vaikka tein minkälaisia temppuja, en nähnyt elokuvan loppua. Niinpä kun kuulin naapurin herroilla olevan parikin toimivaa soitinta, riemastuin pyytämään yhtä itselleni. Kierrätämme elektroniikkaromua, sitten vain minun on päästävä eroon omastani, mutta viimeistään ensi keväänä naapuriin pysähtyy Sortti-auto. Siihen saakka saa soitinraasu makoilla komerossa.

Ahdistus on niin suuri, etten mitään järkevää saa aikaan. Niinpä taas leivoin eilen. Tein pekoni-kantarellipiirakan. Taidan viedä muutaman palan maistiaisia mukanani naapurilähiöön, ikään kuin maksuksi soittimesta. Osan panin jo pakastimeen vierasvaraksi. Hämmästyttävintä, etten edelleenkään ahmi, mitä olen aikaisemmissa suru ja tuska-kohtauksissani tehnyt.

400 gn Sunnuntai-piirakkataikinasta riittää pohjaa pellilliseen piirakkaa. Silloin ei pohjasta tule liian paksu ja täytettä saa piirakkaan reilummin. Ovelaa...

On se vain luojan lykky, että on tämä blogi! Kukaan jaksaisi näitä ihmissuhde-lapsuus-paska elämä-juttujani kuunnella vuodesta toiseen. Nyt vastuu siirtyy lukijalle ja minä saan tilittää aina, kun tahdon, mistä tahdon. Ja mieli vähän edes helpottuu. Toisto on opintojen äiti, ehkä minä vielä opin itsestäni jotain erittäin oleellista. Niin kuin vaikka sen, että ei sillä mitään väliä, vaikka olisin miten paska tyyppi, saan minäkin elellä ja olla, jos en vaan kiusaa muita. Enkä sitä aio tehdä.

Nyt pesen pyykkiä. Puhdistuisipa mielikin siinä samalla!