Miss Märkähousu

Häät ovat ihania juhlia! Etenkin toisten. Mutta Suomen suvi on arvamaaton ja eilen se näytti surkean puolensa. Lähes koko illan satoi vettä. Onneksi takapiha oli katettu varjoilla ja katoksilla, onneksi juhlakansa oli hyvällä tuulella ja onneksi ruokaa sekä juomaa riitti. Muuten käsillä olisivat olleet katastrofin ainekset. Mutta voin vain kuvitella, minkä näköinen takapiha on nyt, ruoho nimittäin rupesi pikkuhiljaa pettämään paikka paikoin, muuttumaan mutavelliksi. On kuulkaas hyvin ilmattu takapihan nurmikkö heillä nyt.

Morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Morsiamen puku oli hänelle häälahjaksi tehty harmaanvihreä empirelinjainen vaate, jonka alin osa lähti irti ja muutti pitkän mekon hippamekoksi. Kaunis! Muutenkin oli säteilevän viehättävä morsian, samalla juhlimme hänen 50-vuotispäiväänsä. Ohjelmaakin oli hivenen, mutta ei liikaa ja vain yksi perinteinen hääleikki, senkin morsiamen veli ja sisko järjestivät siskolleen kurillaan, kun heitä oli ehdottomasti kielletty sellaista tekemästä. Muuten juhla oli vapaamuotoinen seurustelutapahtuma, ihmiset tulivat yllättävän hyvin toimeen keskenään, kertoo varmaan paljon pariskunnastakin. Mukavilla ihmisillä on mukavia kavereita.

Itse poistuin paikalta puolen yön maissa. Pahimman sateen aikana satuin istumaan juuri katoksen reunamilla ja sieltä holahti pari litraa vettä suoraan housunkauluksesta sisään. Onpahan ensimakua saatu, miltä se märissä housuissa kulkeminen tuntuu sitten mummona vanhainkodissa. Paleli ja joka kerta kun kävin vessassa, vitutti kun piti vetää märät housut takaisin jalkaan. Ei paljon hampaita naurattanut. En ollut ainoa vedestä osansa saanut, mutta taatusti takamukseni oli märin. Housut olivat polvitaipeisiin saakka liiskamärät. Ällöä.

Pukeutumisongelmia ei ollut. Valkoisten farkkujen kumppaniksi sopivat hyvin uudet kenkäni sekä kenkiin mätsäävä kynsilakka. Onneksi sain korjattua vanhan mustan pitsiponchoni, se palvelee hyvin tilanteessa kuin tilanteessa. On näyttävä ja peittää kropan vääriin kohtiin muodostuneita palleroita.

Enpä edes muista, koska viimeksi olen lakannut kynsiäni...

Omahoitaja-raasu makoili kotosalla. Hän sai ravakan migreenikohtauksen, jonka aiheuttivat todennäköisesti edellisen illan hippaaminen kavereiden kanssa sekä ukkoskeli. Kyllä on kuulkaas sääli katsoa, kun raavas mieshenkilö muuttuu kelmeäksi. Raukka. Onneksi minulla on itselläni melkoisen hyvä pillerivarasto, sain ennen lähtöäni doupattua hänet uneen. Migreenissähän ei muu juuri auta, ei sen jälkioloissakaan.

Illan pimetessa pöytiin kannettin lyhtyjä. Sade lakkasi ja tunnelma oli kuin eteläeurooppalaisella plazalla.