Meripäivä - let´s face the music and dance!

Ystävän kanssa haaveilimme ex tempore pikamatkasta Tallinnaan, mutta valitettavasti kaikki edulliset retket olivat loppuunmyytyjä, niinpä vaihdoimme suunnitelman piknik-retkeksi Suomenlinnaan. Ihana iltapäivä! Vaelsimme kunnon turistien lailla saaren halki, Kustaanmiekan lähistölle. Sinne teimme pienen leirimme, maailma ryhtyi paranemaan eväiden ja juomien voimin. Tuuli niin, että tukka oli päästä lähteä, mutta toisaalta auringonpaiste kompensoi viileyttä.

Olin tehnyt meille evääksi jauhelihapihvejä, perunasalaattia ja kaalisalaattia. Kaupasta nappasimme vielä mukaan patongin, tapaksia andalusialaiseen tapaan sekä pensasmustikoita. Tein muuten perunasalaatin taas "omasta päästäni", hyvää tuli. Pitää kirjata ohje muistiin, että voin tehdä sitä toistekin. Ja kaalia pitäisi aina muistaa suikaloida sipseiksi pöytään kotonakin. On se vain niin hyvää!

Varhaisperunasalaatti

litra varhaisperunoita keitettynä ja silputtuna
pari varhaissipulia varsineen silppuna
1 rkl kapriksia silppuna
Kastike:
1,5 dl turkkilaista jogurttia
50 g sinihomejuustoa
mustapippuria
Auran mustaa sinappia loraus

Sotke kastikeainekset, katso, ettei juusto jää turhan suuriksi kokkareiksi. Sekoita perunat, sipuli ja kaprikset keskenään, kaada kastike päälle. Anna maustua jääkaapissa. Varoitus, voi viedä kielen mennessään.

Tuollaisia hassuja pilvinauhoja taivaalla roikkui pitkin päivää.

Vielä istuskelimme Panimon terassilla ja kuuntelimme ukkosen jyrinää. Ainoa sade kuitenkin olivat ne muutamat pisarat, jotka saimme niskaamme lämpöisessä auringonpaisteessa, ei harmittanut, viilensi vain mukavasti. Terassilla saimme jopa herraseuraakin, haastelimme reilun tunnin kepoisesti, ennen kuin siirryimme takaisin mantereelle. Mukava oli jaaritella ilman mitään flirttiä, etenkin kun tiesi, ettei ollut mikään edustavuuden perikuva, naama ja käsivarret palaneina ja tukka kuin voikukkahahtuvapallo vailla puhaltamista. Hupaisa ilmestys, nauroin itselleni vessassa.

Kallioonkin eksyimme. Parin baarin jälkeen olin aivan kypsä kotiin. Etenkin kun viimeisimmässä oli niin outoa populaa, etten edes humalassa jaksanut heitä seurata. Alkoi vain ahdistamaan. Kotona sitten ahdistikin oikein kunnolla, piti itkeä ropsauttaa ennen unille käymistä. Suru tulee aaltoina. Toiveissani on, että aaltojen väli harvenee.

Biisi on soinut päässäni pitkin viikkoa. Varmaan johtuu siitä englantilaisesta olympiasatiirista, jossa laulu on tunnusmusiikkina. Tarttuva tsibale, ja sanoituskin sopiva minulle, vaikken tanssia jaksakaan.