perjantai 28. syyskuuta 2012

Sie oot pannu meiän Annelia

Olen hakenut alalle, joka ei laisinkaan sovi minulle. Mutta kuten olen aina sanonut, kaikkea muuta kokeilen paitsi kansantanssia ja insestiä. Minulla ei ole mitään kyseistä alaa vastaan, en minä sillä, mutta kun olen aina pitänyt suurimpana vahvuutenani humaania ja sosiaalista toimintaa, niin kyllähän tässä pian jo harakatkin nauravat, jos pääsen työvoimakoulutukseen ja löytyy joku firma, joka minut huolii. Puhumattakaan siitä, että minä EN ole tarkka. Minä olen kovin suurpiirteinen ihnminen, etenkin työelämässä, omassa elämässäni kyllä sitä tarkkuuttakin ja markan päälle laskemistakin usein harrastan.

Mutta jos pääsen, mistä sitä tietää, vaikka perushuttu alkaisi kiinnostamaan. Tai ehkä sillä ei loppujen lopuksi ole mitään väliä. Ei ainakaan tarvitsisi tuoda töitä kotiin. Eihän ihmisen tarvitse PITÄÄ työstään, minulla on vain ollut sellainen ihmeellinen harhakuvitelma.

Toinen työnhakuun liittyvä asia on taas soutaminen ja huoopaaminen, mitä harrastan yhden työpaikkailmoituksen kanssa. Se olisi minun alaani, sopivan matkan päässä ja vielä samanlaisia tehtäviä kuin edellisessäkin työssä. Silti joku siinä mättää. Ehkä yrityksen kovat arvot. Minusta on tullut vanhemmiten sellainen pehmo. Tai ehkä aina olen ollut, mutta olen vaan koittanut kovistella ja antaa itsestäni julmemman kuvan kuin olen.

Julmistelusta taas tuli mieleen Italehden juttu parturiliikkeen ryöstäjästä. Minähän nuorna tyttönä karkoitin yhden ryöstäjä/raiskaaja-yrittäjän kirjastosalkulla, jota kuljettelin pää- ja sivukirjaston välillä. Siellä oli sopivasti painavaa luettavaa, että sain iskuihini kunnon voiman. Setä huusi anteeksi, kun lähti minua karkuun. Olin niin vihainen, että pelko ja itku tulivat vasta kotona, kun poliisille soitin rikosilmoitusta. Kun muistelin tapahtumaa naamakirjassa, ystävä muistutti, että olen myös myöhemmin pitänyt jöötä käsilaukulla Helsingin keskustassa joskus 2000-luvulla. Olen kuulema sankariainesta, itse en muistanut tapahtumasta mitään ennen kuin hän valaisi minua. Minulta kuitenkin kannattaisi kieltää kassit ja salkut, koska ne käsissäni muuttuvat aseiksi. Tai sitten kannattaa harkita henkivartijan uraa, kävelisin vain vahdittavan peesissä käsilaukkua kannellen muina naisina...

Otsikosta kiitos Tabun Kyläkäräjälle, valitettavasti kaikki löytämäni linkit olivat niin hitaita, ettei vaan kertakaikkiaa toinne laittaa, etsikää itse. "Kyllä olet niin hävitön mieheksseen, että heti tekis mieli hivahuttaa. Tiiä se, mulukku!" En minä tiedä, mistä se päähän jäi soimaan.

3 kommenttia:

Nollavaimo kirjoitti...

Nauroin jo tota otsikkoa, mutta lopullisesti repesin, kun etsin linkin. Tabu jäi multa valitettavasti jotenkin pimentoon silloin aikanaan.

Peppone kirjoitti...

Perin on vauhdikasta, Tabua myöten! :)

-kummitus- kirjoitti...

Nollis, se oli hauska sarja. Suosittelen.


Peppone, välillä pitää ottaa vauhtia, että voi kaatua komeammin.