sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Terveisiä sateesta

Ulkoilin tunnin verran. Siellä sataa, mikäli ette ole huomanneet. Onneksi on kumikengät ja sateenvarjo. Sadeviitan kanssa olisi tullut liian kuuma, nytkin jos jossain välissä puuskutus oli melkoista.

Toisaalta osa puuskutuksesta johtui ihan silkasta järkytyksestä, kun kävelin rauhallisella metsätiellä ajatuksissani ja eteeni juoksi lampaan kokoinen koira. Säkähdin ja silkasta järkytyksestä kiljahdin, koira tietysti säikähti sitä ja alkoi haukkumaan. Hetken aikaa näytti, että se hyökkäisi kimppuuni, laskin saman tien sateenvarjon itseni ja koiran väliin. Omistaja oli nanosekunnissa paikalla pyytelemässä anteeksi ja karkasi nopeasti paikalta, en edes sydämentykytykseltäni saanut ripitettyä ihmistä, ettei koiria saa pitää vapaana kaupunkialueella edelleenkään.

Ystävät olivat rumunneet kirpputorilla ja löytäneet minulle piikkimaton. Edukas on ainakin hinta, vain 3 euroa. Olen kovin kiitollinen kaikesta saamastani avusta. Ihanaa, kun tietää, että joku silloin tällöin ajattelee minuakin. Eilinenkin oli ihana, söimme ja pelasimme alkuperäisellä porukallamme pitkästä aikaa roolipeliä, edellinen kerta olikin ollut kesäkuussa. Meillä on hivenen muistivaikeuksia, mutta loppujen lopuksi saimme jopa öttiäisiä tapettua ja vähän rikkauksiakin kerättyä. Roolipelaaminen on hieno harrastus, sitä voin suositella kaikille, jotka tykkäävät vaivata päätään ja saavat mielikuvitusrikkaan pelinjohtajan.

Pelkään huomista. Ja tulevaisuutta. Saako mennä alakerran verkkokoppikomeroon pimeään piiloon?

9 kommenttia:

Peppone kirjoitti...

Juu, vettä tulee myös täällä jumalan hylkäämässä kolkassa.Saako olla utelias roolipelaamisen suhteen, onko kyseessä lautapelit vai oikeinko larppaat? Jos termit menivät väärin se johtuu siitä etten ole oikein hyvin perillä siitä aiheesta. Uskon että se on hyvä tapa viettää aikaa, ainakin sen käsityksen olen saanut. Komerot ovat portteja toisiin ulottuvuuksiin, ei niihin kannata mennä ellei halua vaihtaa maisemaa ;)

Marjaana kirjoitti...

Älä mene komeroon, vaan nauti kodistasi, sytytä kynttilät, kaivaudu vällyn alle hyvän kirjan kanssa ja ajattele, että joku, jonka on herättävä aamulla sateeseen ja töihin, saattaa kadehtia sinua.

Voimia taasen sinne, mutta EI kellariin ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Edellisenkin kerran 11. kerta toden sanoi. Kyllä se vielä tärppää, olen aivan varma.
T: Satuilija

-kummitus- kirjoitti...

Katsokaas, Peppone ja Marjaana, kun jo lapsuuteni vietin komerossa, niin eivät ne minua minnekään vie. Enemmänkin ystävällismielisiä paikkoja ovat.

Satuilija, minä en enää ole niinkään varma.

© Partapappa ™ kirjoitti...

Mielestäin, ei täs elontiellä kannata mitää pelätä. Jos vaan voi olla, pelkäämättä. :)

-kummitus- kirjoitti...

Niinpä. Kun vaan voisi olla pelkäämättä.

Anonyymi kirjoitti...

Tule jo pois sieltä komerosta! Kirjoituksiasi kaivataan.

Tsompi kirjoitti...

ja kun pelkään komeroita...

-kummitus- kirjoitti...

Komeroiden pelkääminen on sitten pahempi paikka. Minulle ne aina ovat olleet oiva pakopaikka, jo lapsesta alkaen.