keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Iloista lomapäivää Itä-Uusimaalla

Työttömyyden hyvä puoli on siinä, että kun ystävä pyytää lähikaupunkiin suuntautuvalle työmatkalleen seuraksi, minun on kovin helppo lähteä mukaan. Aurinko paistoi, tie oli kuiva, keskustelimme ystävyyden syvimmästä olemuksesta kevyesti, mutta vakavasti. Yhtämieltäyhdistys kokoontui. Ystävä meni työpalaveriinsa, minä sillä välillä kävelin vanhaa kaupnkia ympäriinsä, kurkistelin varovaisesti pihoihin, väistelin jaappanialaisia ja venäläisiä turisteja, poikkesin parissa puodissa.
Railinginkuja
Mukulakivikaduilla on hankala liukastella. Tunne oli samanlainen kuin metsässä sunnuntaina, kun loikin gasellin (not) askelin kiveltä toiselle ja mietin, koska keikahdan, taitan koipeni tai koron kengästä. Olin suorastaan helpottunut, kun tunsin tasaisen asvaltin vihdoin jalkojeni alla.
Vuorikatu
Lounaspaikoista oli vaikeata valita, mutta koska Cafe Cabriole sijaitsi turvallisesti uuden kaupungin puolella, teimme treffit sinne. Lounas oli edullinen, runsas salaattipöytä ja neljä pääruokavaihtoehtoa maksoi vain 8 euroa. Salaattipöytäkin olisi riittänyt, jos olisimme tarjontaan ennakkoon tutustuneet. Paikka oli aika täynnä, mutta saimme takahuoneesta oman pöydän, vaikka täti takanani olevassa pöydässä ei millään tahtonut antaa minulle ensin elintilaa. Daideilja dyössään. Joo. Muuten ihmiset olivat tosi mukavan olosia ja palvelu pelasi. Valitettavasti palkintosonnikakkujen maistaminen jäi seuraavaan kertaan, komean näköisiä luomuksia, samoin kuin suolaiset piragatkin, mutta kun vatsa oli jo täynnä.
Sielunmaisema?
Kompensoimme jälkiruuan puuttumisen vierailulla Brunbergin tehtaanmyymälässä. Aloitin valmistautumisen jouluun, mutta kyllä minä ostin ihan syömäkarkkejakin. Niin kuin laatikollisen vaniljapusuja. Olen syönyt niitä jo viisi. Burph, mitä namitähmää!

Ajattelin, jotta jos en minnekään muualle pääse viisikymppisiäni juhlimaan parin vuoden päästä, niin lähden pikkuretkelle Porvooseen. Siellä on eat.fi:n perusteella hyviä ravintoloita, mukavan näköisiä kahviloita, persoonallista majoitustakin taisi olla tarjolla, baareja ja mene tiedä, ihmisiäkin vielä. Onneksi täytän vuosia syksyllä, silloin ei enää edes ole niin paljon muita turisteja liikkellä.

7 kommenttia:

Peppone kirjoitti...

Noi extempore - reissut on hienoja! Idyllisiä maisemia, itse en ole Porvoossa kuin muutamia kertoja poikkeillut, viimeisimmästäkin on aikaa kohta 15 vuotta. Hyvän syömisen takia kannattaa aina kierrellä sivukaupungilla, noin yleisesti ottaen sillä niistä löytyy yllättävän hyviä mestoja.

Lazur kirjoitti...

Onhan meillä täällä kulttuurikaupungissa (köh köh) vaikka mitä, niitä ihmisiäkin välillä vähän liikaakin. (Ykskin täyttää parin vuoden päästä 50, muttei ehkä juhli ollenkaan, kun on niin huono siinä hommassa.) Sitä kaikkea ei vaan paikkakuntalainen osaa arvostaa, varsinkaan kun ei paljon ehdi kaupungilla pyöriä. Pendelöinti pääkaupunkiin sorvin ääreen vaatii veronsa, ja loput mehut imee sitten perhe. En valita silti, kun kuitenkin on mihin pendelöidä, ja sen perheenkin olen ihan tieten tahtoen ja halulla hommannut.

Tsompi kirjoitti...

Porvoo on hieno paikka.

Kiona kirjoitti...

Porvoo on kiva. Se on yksi niistä kaupungeista, johon muutan, kun jään eläkkeelle. Kaikissa eläkekaupungeissani/-paikoissani on meri lähellä.

-kummitus- kirjoitti...

Peppone, nyt on aikaa! Kun vaan joku vie, niin en edes paljon kitise.

Lazur, arvasinkin, että sanot taas jotain. :-D (Jotenkin minua harmittaa, ettet kirjoita enää.) Mietin sinua, kun siellä pyörin. Hyvin oli hiljainen kylätie, paitsi lounasaikaan.

Tsompi, on se. Viehättävä. Mutta voisiko siellä asua, jos joka päivä pitäisi ajaa(!) 40 minuuttia yhteen suuntaan ja sitten vielä takaisin. Puuh.

Kiona, mie en enää voi valita paikkaa, missä vietän eläkepäiväni, koska raha. Mutta ei Helsinkikään niin paha ole. :-D

Lazur kirjoitti...

Kyllä se kirjoittamattomuus itseänikin nyppii, ja koko saamattomuus, johon olen jotenkin ajautunut todella syvälle. Kaikki jää ajatuksen tasolle, aika kuluu, ja kynnys ryhtyä rupeamaan nousee aina vaan korkeammalle. Kunhan mörköilen menemään päivän kerrallaan.

Kiona kirjoitti...

En minäkään oikeasti varmaan mihinkään muualle muuta, kunhan lähden täältä takaisin Suomeen, kun aika tulee. Merenrantakaupungit ovat vain unelmia. Helsinki on myös listallani, tykkään siitä kovasti.