maanantai 8. lokakuuta 2012

Kylillä riekkumista

Elämä on suurta hippaa ja heilumista pitkin kyliä. Lauantaina minulla oli myöhäiset lounastreffit ystävän kanssa, ennen kuin hän siirtyi toisen ystävänsä syntymäpäiville. Kävimme syömässä Raffaellossa, jossa olikin yllättävän mukavaa, vaikka pelkäsin, että se olisi vain silkkaa pönötystä ja nokan nostoa varten oleva paikka. Itse söin kympin pastan, Linguine agli scampi, ystävä veteli kolmen juuston pizzan. Molemmat olimme ruokaamme tyytyväisiä ja palvelu oli suorastaan erinomaista. Sattui tosi hauska tarjoilija meille, sai kummasti lisämyyntiä aikaan.

Sen jälkeen siirryin edukkaampien juomien kaupunginosaan tapaamaan toista ystävää. Meidän piti istuskella vain muutaman ajan, mutta miten lie taas aika vierähtänyt ja ilta kulunut, kun vähän ennen valomerkkiä ymmärsin lähteä kävelemään bussipysäkille. Onneksi edes pääsin vielä bussilla kotiin, jos olisin törsännyt taksiin, olisin sunnuntain viettänyt itkemällä rahanmenoa. Menihän sitä toki nytkin, mutta ei onneksi aivan tolkuttomasti. Ymmärsin juoda suhteellisen hitaasti, enkä sortunut kuin yhteen terävään. Mukavia ihmisiäkin tuli tavattua, jopa niin mukavia, että viimeisestä ravintsemusliikkeestä lähtiessäni minut halattiin rusinaksi ja toivottiin, että ymmärtäisimme ystäväni kanssa tulla paikalle uudelleen. Seuramme olisi kuulema tervetullutta, tuli lämpöinen olo.

Sunnuntai meni torkkuessa. Normihommaa, telkkaria ja pientä naposteltavaa. Äitikin soitti, mutta kun minulla ei ole hänelle raukalle mitään uutisia. Töitä vain ei ole. Se kyllä ahdistaa, mutta toisaalta vaikka hän miten yrittää vihjailla, että tiukan paikan tullen taloudellista apua olisi tarjolla, koitan olla tuudittautumatta sen varaan. Jotain muuta on keksittävä. Mutta koska töitä vaan ei löydy, niin jatkan tätä ihmeellistä viikonloppurilluttelua, kunnes rahat loppuvat ja maksa sanoo poks. (Oikeasti, vähemmänhän minä juon kuin vuosiin. Kunhan pelottelen itseäni ja maalailen mustilla väreillä.)

Edit 11:50 Hihihih, mie olen aika huoleton veikko. Korjasin vähän tuota otsikkoani. Mitä lienen aatellut, kun kovin kummallisia sanahirviöitä suollan kätösistäni...

3 kommenttia:

Peppone kirjoitti...

No kait sitä saa edes vähän elämästä nauttia ilman että tarvitsee joka euroa laskea. Hulluksihan sitä tulisi jos istuisi sohvalla ja tunkisi settua sukanvarteen ;)

-kummitus- kirjoitti...

Peppone, mie en ole ihan varma. Joku saattaa vielä pikapuoliin alkaa vihjailemaan, että minulla ole mitään oikeutta itkeä ja vänistä, kun tällä tavoin kylvän vähiä rahojani taivaan tuuliin.

Mutta taidan joutua ottamaan sen riskin, kun en luonnolleni mitään voi, ja välillä baariin joudun.

Peppone kirjoitti...

Joka siihen asiaan puuttuu niin sitä kepillä perseeseen. Onhan se niin että jokainen saa tehdä vapaa - ajallaan ihan mitä huvittaa. Minä voin tunnustaa eläneeni aikoja jolloin minut tavoitti paremmin baarista kuin kotoa, töistä nyt puhumattakaan vaikka niitäkin olisi ollut. Jos olisin ajatellut mitä muut tuumivat, en olisi koskaan tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin, elämänkatsomukseni olisi todella kapea - alainen ja varmasti makaisin nytkin lepositeissä jossain mielisairaalassa.