perjantai 5. lokakuuta 2012

Rikkinäinen termostaatti

Oli taas varhainen aamu. Oli minun tarkoituskin herätä ajoissa, mutta en ollut suunnitellut unen katoamista heti viiden jälkeen. Puoli kuudelta luovutin ja nousin ylös. Olinpahan valmiina lähtöön kerrankin ajoissa. Kotiin kun pääsin takaisin, kiinnosti taas kaikki ihan älyttömästi. Onneksi päiväunihiekkaa oli tarjolla, tunnin unien jälkeen minusta saattaa vielä tulla tänään ihminen.

Kävelemässä kävin, lunastamassa syntini (kirjapaketin ja kengät) r-kioskilta. Nauratti, kun ihmiset olivat naamioituneet huppareiden ja tuulitakkiensa sisälle ja minä vetelen reteesti takki auki. Silti on kuuma. Minulla on nykyään aina kuuma, termostaatti on ihan rikki. Ei kai tämäkään elonhetki loputtomiin saakka kestä, mutta kyllä nyt välillä kiukuttaa, kun aina pitää varata aikaa, ettei törmää tapaamisiin hikikarpalot otsalta valuen. Onneksi minulla ei ainakaan toistaiseksi ole ollut mitään mielenterveydellisiä oireita, joita hormonitoiminnan laantuminen joillekuille tuuppaa. Minullahan itse asiassa unet ovat parantuneet (tätä päivää nyt ei oteta huomioon, sovitaan, että se oli poikkeus), mieli tasaantunut, ahdistustakaan ei ole kuin työtilannetta ajatellessani (eli aamuöisin ja arkiaamuisin).

Tänään ajattelin pelastaa maailmani leipomalla. Yllättävää. Kun eilen yksi ystävä retosteli aamupalaksi syöneensä croissantteja, minullakin alkoivat pyöriä voisarven kuvat silmissä. Mutta en tahtonut sellaisia lehteviä, enkä toisaalta sämpylämaisia, vaan jotain siltä väliltä, niin tulipa taas kehitettyä resepti omasta päästä.

Kinkkusarvet (24 kpl)


11 dl vehnäjauhoja (tähän mitään terveellistä kokojyvää laiteta, ihan silkkaa valkoista puolikarkeaa vain)
200 g huoneenlämpöistä voita
2 tl suolaa
1 tl sokeria
1 ½ ps kuivahiivaa
3 dl 40-asteista laktoositonta rasvatonta maitoa
2 kananmunaa

täyte:
200 g kevyttä kinkkusuikaletta
reilu desi juustoraastetta
oregano ja mustapippuri

Hiero voi ja jauhot, suola ja sokeri yhteen muruksi kulhossa. Sekoita kuivahiiva joukkoon. Lisää lämmin neste ja kananmunat. Sekoita ja vaivaa, kunnes ainekset ovat kunnolla sekaisin. Lisää tarvittaessa vähän jauhoja. Taikinasta tulee ihanan kimmoisa ja kaunis pallero, ikinä en ole niin hyvää taikinaa saanut aikaan.

Kohota puoli tuntia. Kaada leivinalustalle, jaa kolmeen osaan. Kaulitse osat pyörylöiksi, joihin lisäät täytettä (sekoita täytteen ainekset astiassa, niin helpottaa levittelyä), rullaa ne sarviksi ja laita pellille kohoamaan siksi aikaa, kun uuni lämpenee 225 asteeseen. Paista 12 minuuttia. Jumalaisia! Söin 6 ja nyt sattuu vatsaan, mutta toisaalta, eipä tarvitse muuta ruokaa tänään tehdä. Mennään sitten epäterveellisellä linjalla. Hah! Jälkiruuaksi vedin vielä pari Brunbergin pusua. Sika!
Tässä yksi kuudesta. Ensimmäinen.

4 kommenttia:

Peppone kirjoitti...

Varmasti hyviä, mun on pakko opetella tuota ruokapuolta enemmän koska mielelläni tekisin jos osaisin.

-kummitus- kirjoitti...

Se on yllättävän helppoa. Ensimmäiset viisi vuotta noudatin ohjeita kirjaimellisesti, sitten ryhdyin säveltämään. Välillä epäonnistun, mutta välillä saa aikaan jotain todella hyvää.

Suosittelen. Terapeuttista toimintaa.

Puhuri kirjoitti...

Minulla myös termostaatti rikki.
Hyvin tarkenee.

-kummitus- kirjoitti...

Katopas, onkohan sitä liikkeellä? ;-D