perjantai 26. lokakuuta 2012

Rapsakka keli

Kävin eilenaamulla taas nolaamassa itseni yhdessä työhaastattelussa. Siinä vaiheessa kun minulle esitettiin ensimmäinen kysymys toisella kotimaisella, tiesin, että peli oli menetetty. Toki vastasin ruotsiksi, mutta sen verran haparoivaa oli, että kun seuraava kysymys tuli mukaosaamallani englannilla, takeltelin jo siinäkin. Sen jälkeen alamäki oli valmis, etenkin kun kuulin, että haastatteluun oli kutsuttu kuusi muutakin ehdokasta, eiköhän heistä joku sopiva monilahjakkuus löydy.

Viime yönä unessani opetin yhtä ystävääni jarruttamaan moottorilla. Se osoittautui oikeaksi taidoksi, kun edellämme alkoi heittelehtiä säiliöauto, joka ajoi syvään ojaan ja me pelastuimme sitä ennen niukasti jäämästä heittelehtivän perävaunun alle. Sen sijaan soitto hätänumeroon ei onnistunut millään. Unien logiikan mukaan osaan siis taidon, joka pelastaa minut ja pari läheistäni, mutta en saa pelastettua koko maailmaa. Mutta omat uneni olen saanut pelastettua, nukun nykyään 7 - 8 h parin heräämisen tekniikalla, mutta en valpastu kuin harvoina öinä. Olen saanut uneni takaisin! Mitä tästä opimme, työttömyys ei stressaa niin paljon kuin työ, ei ainakaan vielä.

Ensimmäinen viikko veljentyttären kanssa takana, hänestä ei paljon harmia ole. Todenäköisesti kestän loput seitsemän ihan kunnialla. Siivota vain pitää, sen verran hän mylttyää tavaroidensa kanssa, kun kaappitilaa ei tosiaan enempää löytynyt kuin se yksi. Osa tavaroista on edelleen olohuoneen nurkassa. Pedin korjasin kuitenkin pois, kun hän kertoi ensi viikolla saapuvansa vasta tiistaina. Tänään tartun imuriin, olen aivastellut pian aiivoni tietokoneen näytölle. Samoin pitää hakea veljen lähettämä reititin, että pääsemme yhtä aikaa kiinni nettiyhteyteeni.

Aamulla olin saanut ensimmäisen liukkausvaroituksen. Viime syksynä se pelasti minut monesti. On kuulkaas paljon varovaisempi, kun lähtee aamusella ulos, kun on lukenut varoittavan tekstarin. Eikä tee vääriä kenkävalintoja, tai ainakin jos lähtee hippakengissä, tietää olla ekstravarovainen. Minä kun rakastan kenkiäni, niin en aina niitä valitse kelien mukaan. Kerjään siis ongelmia.

2 kommenttia:

Peppone kirjoitti...

No ei se kielitaito aina ratkaise jos muut osa -alueet on hallussa. Hiton hieno homma että olet saanut nukutuksi, se on kultaakin arvokkaampaa tuo kunnon yöuni. Vähän epistä että teillä on siellä hienot liukkasvaroitukset, meillä kun ne menevät tyyliin "jos olet nyt selälläsi ja takaraivosta vuotaa verta, on syytä epäillä liukasta keliä". ;)

-kummitus- kirjoitti...

Joo, ei aina, mutta hyvin varmasti tällä kertaa kielitaito ratkaisee.

Liukkausvaroitukset ovat etenkin täällä pääkaupunkiseudulla erittäin tarpeelliset, kun kunnon talvea ei yleensä tule.