torstai 25. helmikuuta 2010

Missä lajissa?

Siellä on joku citius, altius, fortius –juttu taas menossa. Olen minä lehdistä lukenut, kun on uutisia silmiin sattunut. Mutta televisiosta en etotuubaa suostu tuijottamaan hetkeäkään. Onneksi olen oman kaukosäätimeni herra. Muut kohkatkoot, mutta minä ja urheilulliset aktiviteetit emme edelleenkään ole ylimpiä ystävyksiä, olemme korkeintaan satunnaisia laivoja, jotka kohtaavat yössä. Tai jotain sinne päin.

Niinpä naamani varmaan oli pöllämystynyt, kun äsken kustannuspaikalle saapuessani hississa viereisen osaston kollega totesi riemuisana, että Suomi sitten voitti. Pakko oli kysyä, että missä lajissa ja mitä. Vastaus toki tuli; jossain jääsuokuokkapotkuluistelussa 2-1, mutta nauru oli sitäkin herkeämpää. On se hyvä, että voi töissä kollegoita huvittaa edes jollain tasolla, esimerkiksi tietämättömyydellä.

Eilen ei taas hampaita naurattanut yhtään, kun puhuin odotettavissa olleen pakollisen puhelun äitini kanssa, että tulenko veljen vaimon synttäreille vai enkö. Enhän minä hänelle, vanhalle naiselle, voi kertoa, että en voi tulla, kun ex-puoliso vei kaiken ylimääräisen. Että onnistui vielä reilun kahden vuoden päästä erosta, ja ihan minun omaa typeryyttäni ja hyväntahtoisuuttani. Enhän minä voi koskaan kertoa hänelle sitäkään, miksi en koskaan tahdo enää eläessäni nähdä hänen siirtolapuutarhapalstaansa.

Piti vähän itkeä nyyhertää taas puhelun jälkeen. Onneksi en ryhtynyt pillittämään sen aikana. Minä olen aika hyvä kanssa yhdessä lajissa, olemaan puhumatta omista asioistani. Paitsi sitten täällä blogissa kyllä huutelen siitäkin edestä, mutta kun tavallaan tämähän on päiväkirja, eikä tätä kukaan lue. Jos en niin itselleni uskottelisi, jäisivät kipeät jutut kertomatta, sitten jauhaisin niitä päässäni maailman tappiin, kehittäisin henkisiä paiseita ja joutuisin mielenhoitoon.

4 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Hahah, onneksi on muitakin jotkma ovat autuaan tietämättömiä siitä mitä oluppialaisissa tapahtuu. Sen mikä nyt pakosti tulee uutisissa silmille, joten kuten vielä saatan huomioida, mutta usein sekin menee kyllä saman tien toista reittiä ulos.

Ploki on hyvä paikka ossennella päänsisuksia.

-kummitus- kirjoitti...

Mie ihan oikeasti en kestä urheilua, etenkään televisiossa. Mutta ootas vain, kun saan sen tilaamani urheilukapistuksen, niin saat lukea epämääräisiä raportteja erinäisistä lihaksista. Ensin siitä, että löydän ne ja sitten ehkä siitä, ettei niiden käyttäminen enää teekään niin kipeätä.

Ploki on erinomainen päänsisäisen kaaoksen järjestämispaikka. Hear hear!

~ Mariia ~ kirjoitti...

Olin väsynyt ja ärtynyt, mutta sitten repesin täysin aina niin ihanille sananvalinnoillesi: jääsuokuokkapotkuluistelussa ja ei taas hampaita naurattanut yhtään.
Ja väsyneenä naurusta ei meinaa tulla loppua millään :DD

-kummitus- kirjoitti...

Hyvä, että jollakulla on kivaa. Ei kun oikeasti, nuo sanonnat tunkeavat menneisyydestä; edellisiltä asuinpaikkakunnilta ja edellisestä elämästä. Paitsi tuon jääsuokuokkajutun keksin kyllä aamukohmeasta päästäni.

Kiva, jos teki olon paremmaksi. Minullakin olo paranee, kun kirjoitan ja kun luen muiden blogeja, vaikken niitä täällä mainostakaan.