Kaikkeen sitä vanha nainen ryhtyykin

Minua vähän naurattaa tämän iltainen hippakeikkamme yhden ihanan naisen kanssa. Tai pelottaa. Tai jänskättää. Noh, miten vain, huolestuttaa, että olemme yleisön vanhimmasta päästä. Mutta toisaalta esiintyjätkään eivät mitään eilisen teeren poikia ole. Ehkä siellä on sellaisia ikinuoria – vähän niin kuin minä (tämä sitten on vitsi, saa hymyillä vinoon). Ja toisaalta, jos iän perusteella ryhdyn jättäytymään pois keikoilta, voin saman tien jättäytyä pois koko elämänmenosta.

Toinen ihmetyksen aihe tuli siitä, kun ryhdyin hippaseuraani miettimään. Tunnen todella hienoja naisia, joita voin kutsua ystävikseni. Tunnen mie miehiäkin, mutta ne ovat liian nuoria, varattuja, sukupuolisesti toisaalle suuntautuneita tai muuten laitonta tavaraa. Onneksi ovat kuitenkin ystävinä, aina ne huonon ihmissuhteen peittoavat mennen tullen.

Näin todeten toivotan perjantain tervetulleeksi. Huomenna taas makaan sohvalla. DOA tai jotain.