Avoimien ovien tapahtumamme siirtyi eiliseltä tähän iltaan. Ei siinä mitään, mutta kun ääneni katoilee, ohenee ja karhistelee. On taas hyvä arpoa, kestääkö ääni iltaan saakka vai ei. Ei tämä nyt enää mitään allergiaa voi olla, eikö se koivu ala jo lopetella?
Ikean keikka huomenna taitaa ihan oikeasti toteutua. Ystäväiseni tulee hakemaan minut suoraan töistä lastensa kanssa. Yhden saamme tungettua kääpiöparkkiin, toisen roudaamme mukanamme. Tuo vaan tarkoittaa sitä, että kyytiin mahtuu korkeintaan yksi tuoli. Hmm, minun on siis kuitenkin vongattava veljeltä kyytiä toista parveketuolia varten. Hyvä puoli on siinä, että saan kulut jaettua kahdelle kuukaudelle ja huomenna voin napata joitakin kaipaamiani astioita mukaan.
Tutkin eilen illalla asumisoikeusasunto-osoitteita. Löysin kolme sellaista, joihin tahtoisin muuttaa ja joista löytyi sopivan pieniä ja edullisia kaksioita. Saumat saattavat olla aika pienet, mutta toisaalta jos nyt laitan hakemuksen sisään, saan tahtomani asunnon ehkä joskus 5 – 7 vuoden kuluttua. Tai kymmenen. Kunhan edes joskus, ei minulla todellakaan ole kiire nyt kun olen päässyt sisälle järjestelmään.
Tänään taas sai vetää paksumman kevättakin niskaansa. Helkkari tuon tuulen kanssa! Mutta kielot kukkivat jo, samoin syreenit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Huomasin kanssa, että kielot kukkii, kun tänään kävelin Helsingin keskustassa ja näin nurkissa useita romanikerjäläisiä, jotka myivät kielokimppuja. Tuohduin ensin, kun muistin (väärin), että kieloja ei saisi poimia myyntiin, mutta eihän se niin ollutkaan. Tampereella tuollaista kielomyyntiä ei ole ollut havaittavissa (vielä ainakaan).
Olen muuten monta kertaa miettinyt, että ostaakohan niitä heidän kimppujaan oikeasti kukaan, vai menevätkö ne haaskuuseen. Kun mie ainakin tykkään luonnonkukkaseni poimia aivan itse.
Lähetä kommentti