Tekemistä riittää niin paljon, ettei terve ruumis työtä kaipaa. Kotona on miljoona pikkujuttua, jotka kaipaavat kohentamista. Sen lisäksi luin kirjan päivässä. Sattui ilmeisesti johonkin sopivaan hermoon, kun ryhdyin lukemaan Paulo Coelhon Yksitoista minuuttia romaania, niin kahdella istuntokerralla riipaisin sen loppuun. Se olikin ensimmäinen Coelhoni, pitää vielä testata toinenkin. Nimittäin kun googelsin hänen nimeään, törmäsin melkoisen kiihkeisiin puolesta ja vastaan keskusteluihin. Osa syyttää kvasifilosofiksi, osa taas pitää puolijumalana. Hmm, minä en nyt vielä ole mitään mieltä, mutta kirjasta tykkäsin. Ehkä johtuu siitä, että itsekin on rakkauteen pettynyt ja kirjasta huokui toivoa. Sitä paitsi minä pidän rakkaustarinoista.
Omahoitajaa autoin tekemään työhakemuksen eilen. Myös itse tein yhden. Siinä olisi taas sellainen paikka, joka olisi kuin tehty minulle. Todennäköisesti en siis tule pääsemään edes haastatteluun. Yltiöoptimistinen asenteeni varmaan paistaa läpi tässäkin. Muita eilisen toimia olivat 1,5 h kävely ympäri naapurilähiöitä, vierailu Eugen Schaumanin muistomerkillä, sen jälkeen sauna ja keitto. Katselimme yhdessä Joanna Lumleyn Niilin toisen osan, Omahoitaja on helppo käännytettävä noihin lempiohjelmiini. Itse väsähdin jo hyvissä ajoin yöunille, kun taas Omahoitaja kömpi viereeni vasta joskus kahden jälkeen.
Tänään on luvassa shoppailupäivä ystävä-rakkaan kanssa. Leikimme Helsinki-turisteja kaupunkilounaineen kaikkineen. Lupaavaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Onnea työnhakuun, peukut pysyvät täällä pystyssä!
Minä olen lukenut vain yhden Coelhon kirjan, mutta lisääkin voisin lukea. Lähes yhdellä istumalla Portobellon noitakin meni alas.
Kiitos Kiona. Jaa, että Portobellon noita, kuulostaa vinkeältä ainakin kirjan nimenä. :-D
Lähetä kommentti