torstai 21. kesäkuuta 2012

Dosetti

Olen kierrellyt ja kaarrellut hyllyä salakavalasti. Välillä vilkaisssut ujosti, tutkinnut hintoja sivusilmällä. Kääntynyt kannoillani ja palannut takaisin. Kunnes vihdoin tänään hakiessani rohtoja äänettömyyteen ja alkavaan räkätautiini rohkaisin mieleni ja vastasin myyjän kutsuhuutoon:

- Kuinka voin olla avuksi?

- Dosetteja. Tarvitsen dosetin, kuiskuttelin myyjälle (ääneni on lähes kokonaan kadonnut).

Kuuntelin lyhyen tehokkaan luennon eri malleista. Ensin hiplasin herkullisen väristä pientä ja pyöreätä, mutta jostain syystä siitä tuli mieleeni peräpukamarengas. Toisaalta, siinähän olisi tullut hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla, koska fyysinen hajoamiseni kaikin puolin on alkanut. Minulla se näköjään tuhoaa ainakin silmät, kuulon, sydämen, verisuonet ja peräsuolen. Ihanaa.

Otin vähän suuremman kuin yhden lääkkeen dosetin. Punaisen tietenkin. Yksi lokerikko jää vielä vapaaksi, annostelijaan mahtuvat viikon lääkkeeni. Voisin tietysti huijata itseäni ja teitä väittämällä, että se on vain matkustamista varten, kun totuus on, että minä en enää aina muista, olenko syönyt lääkkeeni vai en. Pari viikkoa sitten natustin samana aamuna kaksi verenpainelääkettä ja hoipertelin koko päivän kuin happikatoinen kala kuivalla maalla.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Ja kun pään kapasiteetti alkaa hapertua reuna-alueilta, tarvitaan apuvälineitä. Ei tästä varmaan enää pitkä matka ole sokeain keppiin, rollaattoriin ja motorisoituun sänkyyn. Ei ainakaan sen perusteella, miltä minusta tuntuu. Mutta se on vain fyysistä, psyykkisellä puolella en varmaan koskaan ole voinut paremmin. Kaikki on hyvin, vaikka fysiikka vähän rimpuileekin jo vastaan.

***
Suomenuskon sivuilta tulee toivotukseni Mittumaarin viettäjille:

"Vuoden pisimpiä päiviä kesäpäivänseisauksen ympärillä on kutsuttu pesäpäiviksi. Ajateltiin, että aurinko lepää kiertonsa korkeimmalla kohdalla pesässä maailmanpuun oksilla. Murroshetki teki maailmojen rajat hauraiksi: näinä päivinä tehdyillä teoilla oli suuri vaikutus ihmisen kohtaloon. Saamelaiset, jotka pitävät itseään auringon jälkeläisinä, söivät keskikesällä aterian auringon kunniaksi. Aterian alkajaisiksi he rukoilivat polvillaan auringolta päivänpaistetta ja menestystä poroilleen."

3 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Ollaan dosettisamiksii. Minulla vaan tuo alkaa käymään liian pieneksi(!), ja pitäisi hommata sellainen mihin mahtuu kaikki pillerit ja kapselit. Varsinaisten lääkkeiden lisäksi kun on muutamat vitamiinit ja muut lisät. Kävelykeppikin tuli jo, jotta mitäs tässä.

Rappeutumisiin!

-kummitus- kirjoitti...

Hihihi, vai dosettisamiksia. ;-D Mie en edes yritä vitamiineja dosettiin tunkea, niiden nauttiminen kun yleensä muistuu mieleen, jos muistaa ottaa lääkityksen.

Onnea kävelykepille!

Nyt tuli mieleen joku kamala laulu, jossa sanat menivät jotenkin, että "rupsahda rauhassa, rakkaani". OMG.

Mymskä kirjoitti...

No, mulla on kyllä lääkkeitä enemmän kuin vitamiineja. Minä en muista ottaa mitään, jos ne eivät ole toistensa välittömässä läheisyydessä ja olisi yksinkertaisempaa, kun kaikki olisi samassa systeemissä. Ehkä alan tutkailla jotain varastosäilytysjärjestelmää. Ja hankin sille kärryt erikseen, niin kulkevat pillerit matkassa kätevästi.