lauantai 9. kesäkuuta 2012

Unta kummitus peilissä*

Sain Enkun Almalta 11 kysymyksen haasteen. Koska olen laiskiaisten sukua ja huonetta, niin vastaan vain hänen asettamiinsa kysymyksiin. Minähän sanoin, että olen vihdoin oppinut puhumaan itsestäni...

1.      Jos et olisi sinä, kuka haluaisit olla?
Rikas. Touhottelisin vapaaehtoistöitä ja harrastaisin filantropiaa. Pelastaisin kavereita pulasta ja saattaisin minä pari retkeäkin tehdä. Eli tekisin aivan samoja asioita, kun nytkin, vähän suuremmassa skaalassa vain.

2.      Uskotko etta vankila parantaa rikollisen?
En usko. Valitettavasti tarjolla ei ole mielestäni parempaa keinoa. Ja jotkut henkilöt vaan ovat niin vaarallisia, että ne on pakko pitää erossa yhteiskunnasta. Mutta entäs jos ne pantaisiin saarelle ja ne saisivat teurastaa toisiaan? (Siitä on taidettu tehdä joku elokuvakin...)

3.      Jos tekisit jotain ihmiskunnan hyväksi, mitä se olisi?
Antaisin lisää empatiaa ja sympatiaa, vähentäisin murhanhimoa ja kateutta. Tauteja en parantaisi, meitä on täällä muutenkin liikaa, mutta ehkä tulisimme paremmin toimeen keskenämme ja oppisimme jakamaan. (Kommari, mikä kommari.)

4.      Lempivärisi?
Punainen, musta, harmaa ja turkoosi. Ei vaan voi valita yhtä.

5.      Lempikirjasi?
Lauri Viidan Moreeni.

6.      Harrastatko? Mitä ja miksi?
En harrasta. Aikoinaan luin, neuloin, kuuntelin musiikkia, piirsin. Nyt korkeintaan kehittelen reseptejä, kuopsutan multaa, vähän ulkoilen ja sienestän. Eivät ne mitään vakavasti otettavia harrastuksia ole.

7.      Mitä kaipaat lapsuudestasi?
En mitään. Olen onnellinen, että se on ohi.

8.      Vieläko haaveilet siitä mitä teet ”isona”?
Ottoveljen kanssa haaveilemme fuusiokeittiöllisestä ravintolasta jossain päin Aasiaa. Itse taas TIEDÄN, että tulen vielä tekemään jotain isona. En vaan vielä tiedä, mitä.

9.      Jos tarvitset hermolepoa, mistä tai missä sitä saat?
Yksin. Puhelin kiinni. Jos ihminen ei osaa olla itsekseen, hoida ja rakasta itseään, hänen on kovin vaikea tulla toimeen muidenkaan kanssa. (Meni ehkä vähän sivusuun, mutta ymmärtänettä yskän.)

10.   Voiko lasta rakastaa vitsaa saastamalla?
Se on ainoa tapa rakastaa lastaan. Minua on hakattu, opin kieroksi valehtelijaksi.

11.   Jos menisit naimisiin/uusiin naimisiin, mikä olisi ehdottomasti tärkein tulevan puolison ominaisuus? Miksi?
Kun avioliiton ajatus on tahraantunut mielessäni käyttökelvottomaksi, on kovin vaikeata edes hypoteettisesti miettiä AVIOPUOLISOn ominaisuuksia. Mutta ajatellaan vaikka poikaystävää. Tärkein ominaisuus on luotettavuus, se, että pitää sen, mitä lupaa. Ja että on ystävällinen, kiltti, sanavalmis, huumorintajuinen, samanmielinen, viehättävä, lämmin, empaattinen, mutta osaa pitää puolensa, puhuu ja pussaa, rakastaa minua... (Ja että sängyssäkin olemme samaa mieltä. Tietysti. Normihomma.)

Kiitos erityisen paljon mukaville naisille kaupungilla aurinkoisesta eilisestä! Kyllä Blogistan on hieno paikka, siellä elää melkoisia persoonia, joiden kanssa viihtyy äärihyvin ja tulee lämmin ja mukava olo. Moitin Suomen Postia, jonotin Ottoveljen kirjeen kanssa yli puoli tuntia. Perkele.

* Otsikko löytyi jälleen googlen hakusanoista. (En muuten muista nähneeni itseänikään peilissä unissani.)

5 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Kiitos itsellesi. Valitettavasti kisakuntoni ei ole niin hyvä kuin haluaisin, mutta ehkä tässä EM-fudiksen aikana turnauskestävyys kohenee.

Mymskä kirjoitti...

Kiitos, kiitos meille ja teille ja kaikille.

-kummitus- kirjoitti...

SusuP. Vaikka kisakunto hakusessa olisikin, on sekin hienoa, että jaksat yrittää. Ja toivoa, että tulee vielä toisenlainen aika. Ja toinen kerta!

Mymskä, elä muuta viserrä. :-D

Elegia kirjoitti...

Kiitos tosiaan itsellesi, oli vallan hulppeat iltamat! :D Otetaanpa uusiksi joku toinen päivä, vai mitä :)

-kummitus- kirjoitti...

Elegia, vähän jäi vajaaksi, mutta seuraavalla kerralla sitten täyslaidallinen. Ehdottomasti! (Kun kerta on hyvää seuraa tarjolla. :-D)