Taas saatuani uuden kiitos, mutta ei kiitos -puhelun romahdin hetkellisesti. Miten monta kertaa tästä jaksaa nousta? Miten voin luottaa itseeni, kun ilmiselvästi minussa on joku suuri vika. Tai ainakin monia yksittäisiä. Toistaiseksi olisin tarvinnut tuotannonohjausjärjestelmätietoisuutta, lisää it-taitoja ja viimeksi minun olisi pitänyt osata myös venäjää. Minä en ole superihminen. Alan kallistua ali-ihmiskantaan.
Aikansa kun taas surkutelin ja piehtaroin itsesäälissä vesi silmistä valuen, niin alkoivat kotihommat maistua. Levottomuus valtaa mielen, kun tuska on suurin, niinpä ryhdyin siivoamaan. Jo pidemmän aikaa olen ajatellut, että pitäisi siivota uuninalus, sivut ja tausta. Eilen se vihdoin tapahtui. Kahdessa vuodessa sinne olikin kerennyt kertyä kovin jännittäviä asioita; sipulin paloja, pippureita, chilin palkoja, tunnistamattomia pillereitä, pölyä, kastikeroiskeita. Siinäpähän aikani hankasin ja huuhtelin. Puhdasta tuli.
Sen jälkeen imuroin koko asunnon. Sitten hain kahta löytämääni työpaikkaa.
Sokerina pohjalla ex tempore tilasimme ystävän kanssa lennot ja majoituksen viideksi päiväksi itäiseen Eurooppaan elokuussa. Onpahan taas jotain odotettavaa. On se tuokin tapa päästä rahoistaan eroon, rötöstellen ulkomaita myöten, vaikkei töistä ole tietoakaan. Taidan olla melkoisen vastuuntunnoton olento luuserihommien lisäksi. Epäkelpo yhteiskunnan jäseneksi. Mutta ei siinä mitään, itsehän minä itseni kanssa enimmäkseen elelen täällä kopissani. (Paitsi tänään Omahoitajan kanssa. <3)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Harmittaa puolestasi. Ihmettelen, että löytyykö oikeasti maailmasta superihmisiä, jotka osaisivat tuollaisen kaiken. Plah. Ja sitten kun vaatimukset ovat aina vähän erilaiset. Jos nyt vaikka säntäisit opettelemaan venättä, niin eikös seuraavassa paikassa sanottaisi, että ihan kiva joo, mutta kun meillä sinun olisi välttämättä osattava tuota kiinaa.
Eivät olleet sinun paikkojasi nuo tähän asti. Se oikea paikka löytyy vielä.
Hyvä ominaisuus kuitenkin tuo pahan mielen purku siivoukseen! Apinan raivollako saat (yksin?) liesiuunin ulos kolostaan siivousta varten? Minä en ole edes yrittänyt.
Ulkomaanretki kuulostaa kivalta! Pitää ja saa olla jotain odotettavaa, työttömänäkin. Ei ole vastuutonta!
t. sanna
Älä, toveri hyvä, huolestu. Minä kyllä voisin jo siirtyä ihan oikeasti luuseriosastolle. Vahingossa olen varmaan tähän saakka töitä saanut. Kyllä alan tähän tottua ja oppia.
Retket ovat aina hyvästä, niin pitkään kuin valuuttaa riittää edes himppasen. Vanhana ja väsyneenä ei kuitenkaan jaksa.
Valtakunta työpaikasta!!!
Lähetä kommentti