torstai 19. heinäkuuta 2012

Metsä parantaa sielun

Tuli taas eilen todistettua, että meikämandoliino on sen verran metsäläisten sukua ja huonetta, että metsä parantaa sielua. Kun kolmisen tuntia rymyää pää mättäissä, ojanpohjia ja risukoita koluten, niin katso; viime yönä nukuin 9 tuntia ja vatsakin toimii! Ei yhtään huonompi diili, ei edes harmittanut se, että saman tien kun paukautin ulko-oveni kiinni, tajusin, että kappas, ne avaimet ovat taas sisällä ja minä ulkona. (-35 euroa, kun kotiin saavuin. Olisihan sillä rahalla muutakin käyttöä ollut, etenkin kun en tiedä, koska seuraavan kerran rahaa on mistään tulossa.)

Orakkaat ja kantarellit kannattaa kiehautella pannulla, neste pois, ennen kuin ne pakastaa. Etualan pannulla aletaan olla jo valmiita pussiin. Takana nestettä vielä piisaa.
Kantarellejahan me haikailimme saavamme, mutta itse asiassa saimme hurjan kasan vaaleita orakkaita sekä jonkun verran kantarelleja. Itse asiassa en koskaan eläissäni ole nähnyt moista orakas-esiintymää! Kyllä kuulkaas hykerrystä riitti sydämenalassa. Sokerina pohjalla löytyi peräti kesän ensimmäinen männynpunikkitatti sekä muutamia hämääviä sappitatteja. Mutta sanokaa minun sanoneen, se maasto on juuri sellaista, että sieltä löytyy parin viikon päästä vaikka mitä! Ja syksymmällä suppilovahveroita! Sitä paitsi vaikkei sieltä löytäisi sienen sientä, metsässä on kaunista taapertaa ja syödä eväitä. Nyt kun meillä vielä oli hyttystakit, niin ei tarvinnut edes pörriäisiä juosta karkuun. Siellä olisi niitä kyllä ollut riesaksi saakka, jos ilman takkia olisi käynyt metsikköön.

Ihanaa oli myös pienesti avautua viime aikaisista tapahtumista. Metsässä se tapahtuu niin luonnostaan ja rauhallisesti. Ei itkettänyt eikä sydän tykytellyt omiaan, vaan pystyi aika kiihkottomasti kertomaan tuntemuksistaan. Siitä kiitos sieniseuralaiselle! Kyllä minä paranen, pakkohan se on!

Äsken hain taas yhtä paikkaa ja katselin, että kappas, sinne moraaliltaan epäilyttävään firmaan ei vieläkään ole saatu työntekijää. Eikä saada, jos on minusta kiinni, siis minä en ainakaan hae. Hakekoon ahneemmat.

6 kommenttia:

Nollavaimo kirjoitti...

Sienessä - ja sienimetsässä - sen salaisuus. Sienestäminen on ainoa 'liikuntamuoto' jota teen mielelläni. Tunnit metsässä livahtavat ohi kuin huomaamattaan. Parasta syksyssä, ehdottomasti.

-kummitus- kirjoitti...

Varo vaan, kohta saat sienestyskutsun, kun tuolla tavalla hehkuttelet. ;-D

Anonyymi kirjoitti...

Sait ainakin saalista sen 5 euron edestä, jos nimitäin torille myymään lähdet.
T: Satuilija

Anonyymi kirjoitti...

Siis 35 euron.
T: Satuilija

Nollavaimo kirjoitti...

Ei mua sienestyskutsulla voi pelotella. :D

-kummitus- kirjoitti...

Satuilija, nonnih, siinä se taas nähdään, minulla on kallis maku ruuan suhteen.

Nollis, olet sie reipas veikko.