Naurua minä tarvitsinkin

Kun samalle päivälle sattuu kaksi hauskaa juttua, joista toinen on asia ja toinen ihminen, niin meinaa se asia unohtua, vaikka se onkin kauan odottamani muovinen fuksian värinen kristallikruunu. Kallis se oli kuin fan, mutta kuulema nyt kun laaman partaalla kökötämme, on hyvä lisätä kulutusta. Se luo työpaikkoja - en vaan tiedä minne, Aasiaan ja lapsityövoimalle hyvin todennäköisesti. Joka tapauksessa Kellopeli Lifestyle Design Simonkadulla teki minut onnelliseksi. Muutenkin voisin ostaa koko kaupan tyhjäksi, tilpehööriä oli vaikka kenelle jakaa.

Se toinen oli sitten ihminen. Hauska lukea ja erinomaisen ihana ihan livenä. Siinä me nakotimme vastatusten kirkkaassa auringonpaisteessa, kun sattuivat askelmerkit lankulle eikä liikoja suunniteltu, vaan tehtiin ja toteutettiin. Lasipalatsin Laituri oli liekeissä nelisen tuntia, kun me haastelimme elämästä, bloggaamisesta, nauroimme, vähän vakavoiduimme, joimme muutaman virkistävän juoman, ihmettelimme, että miten sitä oppii toisen ihan kirjoitusten perusteella tuntemaan, mutta silti löytyy lisää. Ei jännittänyt eikä harmittanut, oli mukavaa, sellaista, miltä hyvien ystävien kanssa saattaa joskus tuntua. Pakotonta ja toivottavasti vain alku.

Hyvä päivä. Ostin pahalainen vielä äsmarketista grillibroilerin evääkseni, ennen kuin kotiin läksin. Nyt on vatsa täynnä ja kädessä lasi punkkua. Ei vaan malttanut olla ottamatta, vaikka aamulla tuleekin lukkoseppä kylään. Lisää onnen aiheita!