Ulkona on kovin kirkasta. Tein retken Itäkeskukseen, minulla oli kolme hyvää syytä. Syy ei ollut aurinkolasien käyttö, vaikka nekin tuli kieltämättä syksyn jäljiltä metsästettyä yhden käsilaukun pohjalta.
Olen eräiden ystävieni luona illanvieton tiimellyksessä rikkonut yhden kuohuviinilasin ja sehän minua nolostuttaa kovin. Niinpä kävin ostamassa Stockan Casa-sarjan laseja kaksi, huomenna mennessämme kylään vien ne mukanani. Kysymys ei ollut lasin kalleudesta, vaan enemmän omatunnon rauhoittamisesta. Kun rikkoo yhden, annetaan kaksi tilalle. Samalla muuten sain Stockan kanta-asiakaskortin ihan ilmaiseksi, yleensä se maksaa kympin. Otinpa sitten, koska joskus heidän kanta-asiakastarjouksissaan on ihan jotain tavallisenkin ihmisen kukkarolle sopivia asioita. Muuten jätän paikan minkkiturkki-puudeli-hajustepilviporukalle ihan suosiolla. Kokeilkaapa joutessanne selvitä kosmetiikkaosaston läpi ilman kaasuhyökkäystä, astmakohtausta ja halveksuvia silmäyksiä. Minulle ainakin tulee anteeksi, että olen olemassa -olo.
Toinen syy, joka sai minut uhmaamaan auringonkiloa, on - nyt saa nauraa - ystävänpäivä. Juu juu, kerrankin kun minulla on romantillinen suhde, tahdon tehdä romantillisia asioita ja hankkia valentiiniksi lahjan sille tärkeälle. Ystäviäni muistan säännöllisen epäsäännöllisesti ympäri vuoden, mutta tuollainen rakastavaisten päivän juhlistaminen sopii nyt mielentilaani paremmin kuin hyvin. Mutta kuten aina, käytännöllinen minä hankkii rakkauslahjaksikin jotain käytännöllistä, tosin jotain sellaista, josta Omahoitaja on puhunut ja sitten siihen päälle vähän lisää. Henkkamaukasta löysin harmaat kynsikkäät (sellaisia hän on haikaillut, kun edelliset ovat menossa silpuksi), niiden alle harmaat villahanskat ja vielä harmaan huivin.
Sen jälkeen rohkaisin mieleni ja lampsin Kehä ykkösen toiselle puolelle Pirsmaan. Sieltä mukaan lähti reilu metrinen valkoinen kenkäteline, valmistettu Suomessa, eur 25, edukas, kun muualla olisi ollut tarjolla vain kokopuisia satasen hintaisia häkkyröitä. Juu, ei. Kokoamiseen ei tarvita edes ruuveja, joten kyseessä on blondivarma tapaus. Valitettavasti kapistus ei kuulunut naapurikaupan valikoimaan, siksi tuli tutustuttua uuteen kauppaan. Siellä voisi käydä joskus toistekin, valikoimat olivat vielä laajemmat kuin naapuripuljussa.
Nyt minulla ei sitten ole syytä olla siivoamatta naulakon alustakaan. Voi perkana. Hankin lisää kotihommia itselleni. (Mutta kun kotona on niin kiva olla. Minä voisin jäädä tänne ikuisiksi ajoiksi ja puuhastella kaikenlaista. Voi olla, että joudunkin jäämään, jos en kohta ryhdistäydy. Mut ei puhuta siitä, se on niin ikävä puheenaihe. Terveisin vit*n tyhmä blondi.)
(Edit 16:55 Huonoja uutisia entisistä töistä, taas yt:t käynnissä. Tällä kertaa puhutaan kymmenistä. Voi että olen onnellinen, etten enää ole siellä! Sääliksi käy sinne jääneitä.)
torstai 9. helmikuuta 2012
tiistai 7. helmikuuta 2012
Merimiehen pikkuapuri
Ottoveljeni totesi, että merimiehellä pitää kuulema olla kokoparta, villapaita, tatuointi ja tippuri. Ja seuraavaksi, että hänellä on nyt ehkä kaikki. Ja että nyt tarvitsisi tietoa lääkityksestä, oireista ja antibiooteista, koska hän on vasta kolmen päivän päästä satamassa ja sitten on jo kiire. Minähän sitten googlaan oireita ja kyselen Omalääkäri-ystävältäni erinäisten antibioottien nimiä, että Ottoveli voi niitä sitten pikaisen maissakäyntinsä aikana tarjota myös paikalliselle lääkäriväestölle. Hän nimittäin todennäköisesti joutuu ostamaan arsenaalin antibiootteja mukaansa ja soittamaan tuloksista jälleen mereltä. Länsimaisessa sivistyksessä olisi tällä kertaa puolensa, mutta kyllä hän vielä toistaiseksi on kuitenkin reiteillä, joiden satamissa on hyvää hoitoa tarjolla. Ja etenkin lääkkeitä.
Voi hyvän tähden, sanoin minä. Osani olen pöllöillyt minäkin nuorna tyttönä, mutta ihme kyllä välttänyt pahimmat karikot. Ja nyt kun olen rauhoittunut vihdoinkin, niin vaikka Omahoitajaa ei olisikaan, niin tuskinpa niin villiksi enää herkeäisin. En uskaltaisi lähestyä ketään. En uskonut, että minulla koskaan mitään sukupuolielämää tulisi olemaankaan. Mutta vielä onneksi oli kohtalolla yksi pikkujuttu tarjolla. Tai pikkujuttu ja pikkujuttu, tapasimme toisemme jo puolisen vuotta sitten ja kiitos Omahoitajan sinnikkyyden olemme kiintyneet toisiimme sen verran pahasti, että loppua ei näy. Outoa. Jännittävää. Eritoten ihanaa! (Teinityttö minussa sopottaa: olemme tunteneet jo puoli vuotta, iik! Ihkuu! - Mutta kun on. Anteeksi ja kiitos.)
Voi hyvän tähden, sanoin minä. Osani olen pöllöillyt minäkin nuorna tyttönä, mutta ihme kyllä välttänyt pahimmat karikot. Ja nyt kun olen rauhoittunut vihdoinkin, niin vaikka Omahoitajaa ei olisikaan, niin tuskinpa niin villiksi enää herkeäisin. En uskaltaisi lähestyä ketään. En uskonut, että minulla koskaan mitään sukupuolielämää tulisi olemaankaan. Mutta vielä onneksi oli kohtalolla yksi pikkujuttu tarjolla. Tai pikkujuttu ja pikkujuttu, tapasimme toisemme jo puolisen vuotta sitten ja kiitos Omahoitajan sinnikkyyden olemme kiintyneet toisiimme sen verran pahasti, että loppua ei näy. Outoa. Jännittävää. Eritoten ihanaa! (Teinityttö minussa sopottaa: olemme tunteneet jo puoli vuotta, iik! Ihkuu! - Mutta kun on. Anteeksi ja kiitos.)
maanantai 6. helmikuuta 2012
Lippukauppaa
Ensi kesän kattaus alkaa vaikuttaa aika herkulliselta. Kesäkuussa on Sonisphere ja heinäkuussa Tuska. Molempiin kulttuuritapauksiin on nyt jo liput hankittu. Etenkin Tuskan esiintyjälista näyttää aika lupaavalta ja monipuoliselta, saa nähdä millainen Suvilahti on keikkapaikkana, Omahoitaja siitä ainakin oli viime kesänä tykännyt. Onneksi ylimääräistä rahaa vielä toistaiseksi on, kesällä tuskin enää tällaisiin hankintoihin olisi varaa. Vietän sitten kesää pääkaupunkiseudulla, tänä vuonna en taida uskaltaa minnekään muualle lähteä.
Vielä kun tässä kevään aikana pari kotimaan retkeä saan tehtyä suunnitelman mukaan, niin varmaan sen jälkeen pitää oikeasti rajoittaa rilluttelua. Mutta nyt tahdon nauttia tästä sapattivapaastani. Otan siitä irti kaiken positiivisen. Negatiivinen kun taitaa tulla pyytämättäkin.
Edit 7.2. Anteeksi jos tuo ylläoleva kuulosti jotenkin elvistelyltä. Ei ollut tarkoitus. Minusta vaan on niin kiva, että kerrankin minulla on sekä varaa että seuraa, kenen kanssa käydä tuollaisissa rokkitapahtumissa. Molempia on kyllä viimeisen vuoden aikana ollut tarjolla, enkä ole niitäkään väheksynyt lain, mutta nyt etenkin sitä seuraa on tarjolla satavarmasti. (Koitan tässä sanoa, että olen onnellinen, mutta mielelläni liikun myös suuremmissa laumoissa, ettäs tiijjättä, enkä vaan käsi kädessä Omahoitajan kanssa. Enkä tahdo pröystäillä kalliiden lippujen hankkimisella, mutta kun niitä ei ehkä sitten enää kesällä saa.)
Vielä kun tässä kevään aikana pari kotimaan retkeä saan tehtyä suunnitelman mukaan, niin varmaan sen jälkeen pitää oikeasti rajoittaa rilluttelua. Mutta nyt tahdon nauttia tästä sapattivapaastani. Otan siitä irti kaiken positiivisen. Negatiivinen kun taitaa tulla pyytämättäkin.
Edit 7.2. Anteeksi jos tuo ylläoleva kuulosti jotenkin elvistelyltä. Ei ollut tarkoitus. Minusta vaan on niin kiva, että kerrankin minulla on sekä varaa että seuraa, kenen kanssa käydä tuollaisissa rokkitapahtumissa. Molempia on kyllä viimeisen vuoden aikana ollut tarjolla, enkä ole niitäkään väheksynyt lain, mutta nyt etenkin sitä seuraa on tarjolla satavarmasti. (Koitan tässä sanoa, että olen onnellinen, mutta mielelläni liikun myös suuremmissa laumoissa, ettäs tiijjättä, enkä vaan käsi kädessä Omahoitajan kanssa. Enkä tahdo pröystäillä kalliiden lippujen hankkimisella, mutta kun niitä ei ehkä sitten enää kesällä saa.)
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Pizzapäivä
Olen syönyt puolet lisätäytteisestä pinaattipizzasta. Auauau. Mutta kun on vähän hontelo olo. Eilinen sukutapaaminen muodostui kosteaksi, kuten vähän arvelinkin. Oli meidän vuoromme juhlia suvun tuoreimman täysi-ikäisen kanssa, joka oli saapunut Pohjoisesta Suomesta veljeni kanssa Mopomessuille. Söimme hyvin, ruoka tehtiin yhteistyönä (savulohta, pekoni-parsakaalipaistosta, muusia ja kermaviilikastike).
Sen jälkeen teimme drinkkejä, ideana oli esitellä meidän nuoruutemme ravintolajuomia; listalle pääsivät San Francisco, Grasshopper ja Vanha Roomalainen. Makeita! Ja vähän viiniä ja siideriä ja konjakkia ja puuhpuuh. Sitten puhuttiin sukuasioita, naurettiin, muisteltiin, puitiin politiikkaa, vähän kovaäänisesti, ennen kuin rauhotuimme asialinjalle. Annoin syntymäpäiväsankarille lahjan onnittelukortin välissä. Parempi, että hän hankkii itse itselleen mitä tahtoo, en kuvittele tietäväni nuoren naisen makua.
Hauskaa oli. Omahoitaja oli ensin vähän ihmeissään, mutta upposi joukkoon mukavasti. Hän puolusti mielipiteitään rohkeasti eikä vaennut, kun veljeni yritti häntä ylipuhua. Olin ylpeä, mutta valmiina kyllä katkaisemaan keskustelun, mikäli se olisi kuumentunut liikaa. Kolmen maissa ajelimme taksilla kotiin, se on valitettavasti hinta, jonka joutuu maksamaan sukulaisvierailusta. Eivät enää julkiset kulkuvälineet kulje siihen aikaan ja naapurikaupungista on pitkä matka.
En tiedä, jaksanko edes valvoa vaalituloksen vahvistumiseen saakka. Näkeehän sen huomennakin, kuka maatamme edustaa. Toisaalta epäilen, ettei ehdokkaani saa riittävästi ääniä, onneksi se toinenkaan ei saa kovin paljon pahaa aikaiseksi, koska presidentin valtaoikeuksia on karsittu. Sitä paitsi kaikkeen tottuu, jopa väärän puoluekannan ihmiseen presidenttinä. En aio siis muuttaa minnekään, vaikka väärä mies voittaisi.
Sen jälkeen teimme drinkkejä, ideana oli esitellä meidän nuoruutemme ravintolajuomia; listalle pääsivät San Francisco, Grasshopper ja Vanha Roomalainen. Makeita! Ja vähän viiniä ja siideriä ja konjakkia ja puuhpuuh. Sitten puhuttiin sukuasioita, naurettiin, muisteltiin, puitiin politiikkaa, vähän kovaäänisesti, ennen kuin rauhotuimme asialinjalle. Annoin syntymäpäiväsankarille lahjan onnittelukortin välissä. Parempi, että hän hankkii itse itselleen mitä tahtoo, en kuvittele tietäväni nuoren naisen makua.
Hauskaa oli. Omahoitaja oli ensin vähän ihmeissään, mutta upposi joukkoon mukavasti. Hän puolusti mielipiteitään rohkeasti eikä vaennut, kun veljeni yritti häntä ylipuhua. Olin ylpeä, mutta valmiina kyllä katkaisemaan keskustelun, mikäli se olisi kuumentunut liikaa. Kolmen maissa ajelimme taksilla kotiin, se on valitettavasti hinta, jonka joutuu maksamaan sukulaisvierailusta. Eivät enää julkiset kulkuvälineet kulje siihen aikaan ja naapurikaupungista on pitkä matka.
En tiedä, jaksanko edes valvoa vaalituloksen vahvistumiseen saakka. Näkeehän sen huomennakin, kuka maatamme edustaa. Toisaalta epäilen, ettei ehdokkaani saa riittävästi ääniä, onneksi se toinenkaan ei saa kovin paljon pahaa aikaiseksi, koska presidentin valtaoikeuksia on karsittu. Sitä paitsi kaikkeen tottuu, jopa väärän puoluekannan ihmiseen presidenttinä. En aio siis muuttaa minnekään, vaikka väärä mies voittaisi.
perjantai 3. helmikuuta 2012
Kuinka maho neitsyt luo elämää
Itsensä kustannuksella saa naljailla, etenkin jos kuvittelee omaavansa vähän stand up koomikon vikaa. Jos pystyy itse tekemään itsestään pilaa, niistä kipeistäkin asioista, ei tunnu niin pahalta, kun muut morkkaavat samasta asiasta, tottahan se on. Ei se kyllä toisten pilkkaa mitenkään helpota, kunhan tulee yleensä itse sanoneeksi rumemmin kuin muut. Niin kuin esimerkiksi minä olen maho neitsyt; länsimainen horoskooppimerkki on neitsyt ja maho olen ollut jo pitkään, kun kohtu vietiin kasvaimen takia. Sitä en kyllä itke, ei minulla mikään tarkoitus ollut lisääntyä. Sitä paitsi Maho Neitsyt oli hurja punkbändi minun nuoruudessani. Terveisiä vaan nuoruuteen, tuli taas muisteltua, kun yliuoppilaskirjoitukset alkavat ja minulla oli silloin NIIN paljon muuta mielessä, etten kerennyt kuin viisi ällää riipasta kokoon (tämä on rehvastelua, anteeksi, olen tyhmistynyt kyllä tosi tehokkaasti sen jälkeen, mutta hauskaa on ollut senkin jälkeen).
Mutta asiaan. (Että mihin?) Eilen illalla loin elämää. Pistin ruukkuun kahdeksan luumukirsikkatomaatin siementä. Ihan kuulkaas vedin suoraan tomaatista, niin minä olen tehnyt aikaisemmassakin elämässä ja hyvin ovat kasvaneet. Todennäköisesti kahdeksasta siemenestä n. 3 taimea selviää koulintaikään ja parvekeruukkuun. Saman suuren ruukun reunoille aion kylmänviileästi kokeilla ensi kesänä basilikaa, kuulema tykkäävät toisistaan kasvinkumppaneina, tomaatti ja basilika. Sen lisäksi aion käyttää lähikaupan yrttitarjontaa hyväkseni ja hankkia sieltä halvat taimet kesää varten timjamista ja rosmariinista. Ehkäpä ruohosipulikin tulee sieltä. En kertakaikkiaan jaksa kasvattaa kaikkea siemenistä. Itse asiassa en jaksa kasvattaa kuin basilikaa siemenistä, koska minulla ei ole kärsivällisyyttä kuin hyvin rajallinen määrä henkilökohtaisessa elämässäni.
Kuitenkin jotain pitää saada kasvattaa. On minussa sen verran perverssi puoli. Mutta mitenkäs ne sanovat? Vain kasveja voi kasvattaa, lapsien pitää antaa kasvaa. Ihmekös minä en sitä ikinä ole tahtonut tehdä, kun en vaan voi olla puuttumatta, koulimatta, siirtämättä ruukusta toiseen, valosta varjoon, kastelematta ja nypsimättä. Ei sellaista ihminen kestä. Minäkin menin rikki liiasta koulimisesta ja kylmäkäsittelystä, nyt ovat hedelmät vähän vinoja, karvaita ja kuori rikki. Mutta jotain kasvaa - ainakin parvekkeella.
Mutta asiaan. (Että mihin?) Eilen illalla loin elämää. Pistin ruukkuun kahdeksan luumukirsikkatomaatin siementä. Ihan kuulkaas vedin suoraan tomaatista, niin minä olen tehnyt aikaisemmassakin elämässä ja hyvin ovat kasvaneet. Todennäköisesti kahdeksasta siemenestä n. 3 taimea selviää koulintaikään ja parvekeruukkuun. Saman suuren ruukun reunoille aion kylmänviileästi kokeilla ensi kesänä basilikaa, kuulema tykkäävät toisistaan kasvinkumppaneina, tomaatti ja basilika. Sen lisäksi aion käyttää lähikaupan yrttitarjontaa hyväkseni ja hankkia sieltä halvat taimet kesää varten timjamista ja rosmariinista. Ehkäpä ruohosipulikin tulee sieltä. En kertakaikkiaan jaksa kasvattaa kaikkea siemenistä. Itse asiassa en jaksa kasvattaa kuin basilikaa siemenistä, koska minulla ei ole kärsivällisyyttä kuin hyvin rajallinen määrä henkilökohtaisessa elämässäni.
Kuitenkin jotain pitää saada kasvattaa. On minussa sen verran perverssi puoli. Mutta mitenkäs ne sanovat? Vain kasveja voi kasvattaa, lapsien pitää antaa kasvaa. Ihmekös minä en sitä ikinä ole tahtonut tehdä, kun en vaan voi olla puuttumatta, koulimatta, siirtämättä ruukusta toiseen, valosta varjoon, kastelematta ja nypsimättä. Ei sellaista ihminen kestä. Minäkin menin rikki liiasta koulimisesta ja kylmäkäsittelystä, nyt ovat hedelmät vähän vinoja, karvaita ja kuori rikki. Mutta jotain kasvaa - ainakin parvekkeella.
torstai 2. helmikuuta 2012
Ranskalainen kalakeitto
Tein muuten reissussa ison kalakeitonkin. Olen lukenut noin about miljoona samanlaista ohjetta, nyt sitten vain sovelsin kaiken muistamani yhteen ja hyvä tuli. Herkkua.
Ranskalais-savo-karjalalainen kalakeitto
Loraus öljyä kattilan pohjalle
Sipulit tai pari pientä pilkkeenä
Valkosipulia
paprikajauhetta (kyläpaikassa oli ihanaa paprikarouhetta)
jauhettua mustapippuria
murskattua jeeraa
cayannea
Palsternakka kuutioituna
Fenkoli suikaleina (myös se vihreä pörhellys)
Pari porkkanaa raasteena
Purjo suikaleina
Kirsikkatomaattisäilykepurkki
Kasvisliemikuutio
vettä
Timjami (tillikin olisi tähän hyvää tehnyt)
Mielellään ruususuolaa, jos tarvitsee
Tahtomaasi kalaa reiluina paloina, meillä oli kuhafileetä ja puna-ahventa n. 300 g (voi myös käyttää simpukoita tai katkarapusia)
mausteita (meillä taisi olla sitruunapippuria, paprikaa ja suolarapsaus)
Tarjoiluun smetanaa (ja jos olisi ollut, niin tillisilppua tai persiljasilppua)
Kuullota sipuli ja mausteet. Herätä ne. Ei liian kuumalla pannulla, mutta sen verran, että alkavat tuoksut leijailla. Sitten vaan rumautat palsternakkakuutiot ensin pataan, sitten fenkolin. Sen jälkeen porkkana ja viimeisenä purjo, ennen kuin kaadat isoon kattilaan kirsikkatomaattisäilykkeen (Mutti, nomnom), kasvisliemikuution ja vettä sen verran, että kasvikset melkein peittyvät. Kansi päälle ja anna kiehua niin pitkään, että palsternakka on pehmeä (se on se vahvin tyyppi, muut ovat olleet jo pitkään kypsiä, ennen kuin se kypsyy).
Paista kala juuri ennen tarjoillepanoa voin ja öljyn seoksessa, jossa taas olet freesaillut mausteita. Reilu minutti alapuolelle ja hetki yläpuolelle. Kuitenkin saisi paloihin tullakunnon väri, ruskea!
Tarjoile keitto erikseen. Laita smetanakulho kiertämään ja kehoita nostamaan pari kalapalaa soppalautasen päälle. On muuten hyvää. Keitto sinänsä käy kasvisruuasta, jos joukossa on joku lihasta kieltäytyvä. Sitten seuraavana päivänä soppa on vielä parempaa, jos sitä vain jää. Mie söin lopun lounaaksi, anteeksi vain, isäntäväki... (Nuori herra, 15-v. totesi, että annos on kuin ravintolassa. Juu, se oli kaunis ja värikäs.)
Ranskalais-savo-karjalalainen kalakeitto
Loraus öljyä kattilan pohjalle
Sipulit tai pari pientä pilkkeenä
Valkosipulia
paprikajauhetta (kyläpaikassa oli ihanaa paprikarouhetta)
jauhettua mustapippuria
murskattua jeeraa
cayannea
Palsternakka kuutioituna
Fenkoli suikaleina (myös se vihreä pörhellys)
Pari porkkanaa raasteena
Purjo suikaleina
Kirsikkatomaattisäilykepurkki
Kasvisliemikuutio
vettä
Timjami (tillikin olisi tähän hyvää tehnyt)
Mielellään ruususuolaa, jos tarvitsee
Tahtomaasi kalaa reiluina paloina, meillä oli kuhafileetä ja puna-ahventa n. 300 g (voi myös käyttää simpukoita tai katkarapusia)
mausteita (meillä taisi olla sitruunapippuria, paprikaa ja suolarapsaus)
Tarjoiluun smetanaa (ja jos olisi ollut, niin tillisilppua tai persiljasilppua)
Kuullota sipuli ja mausteet. Herätä ne. Ei liian kuumalla pannulla, mutta sen verran, että alkavat tuoksut leijailla. Sitten vaan rumautat palsternakkakuutiot ensin pataan, sitten fenkolin. Sen jälkeen porkkana ja viimeisenä purjo, ennen kuin kaadat isoon kattilaan kirsikkatomaattisäilykkeen (Mutti, nomnom), kasvisliemikuution ja vettä sen verran, että kasvikset melkein peittyvät. Kansi päälle ja anna kiehua niin pitkään, että palsternakka on pehmeä (se on se vahvin tyyppi, muut ovat olleet jo pitkään kypsiä, ennen kuin se kypsyy).
Paista kala juuri ennen tarjoillepanoa voin ja öljyn seoksessa, jossa taas olet freesaillut mausteita. Reilu minutti alapuolelle ja hetki yläpuolelle. Kuitenkin saisi paloihin tullakunnon väri, ruskea!
Tarjoile keitto erikseen. Laita smetanakulho kiertämään ja kehoita nostamaan pari kalapalaa soppalautasen päälle. On muuten hyvää. Keitto sinänsä käy kasvisruuasta, jos joukossa on joku lihasta kieltäytyvä. Sitten seuraavana päivänä soppa on vielä parempaa, jos sitä vain jää. Mie söin lopun lounaaksi, anteeksi vain, isäntäväki... (Nuori herra, 15-v. totesi, että annos on kuin ravintolassa. Juu, se oli kaunis ja värikäs.)
Varhainen lintu sulattaa pakastimen
Sen siitä sain kun kehua retostin, miten hyvin unirintamalla menee, unihekkatoimitus jäi vajaaksi. Olen hereillä ennen kukonlaulua ja papin aamenta. Päätin ottaa tilanteesta kaiken irti, keräsin pakasteet parvekkeelle ja löin jääkaappipakastimestani virrat poikki. Nyt kuuntelen sivukorvalla sellaista inhottavaa kilinää, rapsahtelua ja kolinaa, kun jäät tippuvat hiljakseen pakastimen pohjalle. Muistin kuitenkin suojata lattian valumiselta.
Naureskelen muistoilleni nuorna tyttönä opiskelukaverini kanssa suorittamalle jääkaapin sulatusoperaatiolle, pakastinosio oli nimittäin aivan ummessa. Niinpä tuhosimme samalla pullollisen jostain bileistä jäänyttä pahaa alkoholia. Hauskaa oli, jääkaappi suli ja me olimme iltapäivällä viiden maissa tuhannen päissämme. Tänään en aio moiseen suoritukseen yltyä. Eihän tuossa niin pitkää menekään, kun jääkerros on suorastaan naurettavan ohut.
Sain jälleen neulomisesta kiinni. Veikkaisin, että mikäli silmämääräiset laskelmani onnistuivat, saan toisen paidan valmiiksi tänään. Sen jälkeen käyn toisen keskeneräisen tekeleen kimppuun. Pitää vain varoa, etten neulo hartioitani tukkoon. Staattinen ja itseään toistava työ ei sovi vanhalle naiselle pitkäkestoisina annoksina. Itsehillintä vaan ei koskaan ole ollut vahvin lajini, olen enemmän heti mulle kaikki tänne nyt -tyyppinen kaveri.
Teen itselleni lupauksen, että teen muutaman konsulentin suositteleman itsetuntemustehtävän. Minä en nimittäin muista enää missä olen hyvä. Tai kaikessahan minä olen, mutta missä erityisesti ja millä tavoin, missä olen onnistunut ja mitä saavuttanut. Mutta sen lisäksi aion lukea lisää Kadonnutta Siirtokuntaa. Ja Aku Ankan.
Naureskelen muistoilleni nuorna tyttönä opiskelukaverini kanssa suorittamalle jääkaapin sulatusoperaatiolle, pakastinosio oli nimittäin aivan ummessa. Niinpä tuhosimme samalla pullollisen jostain bileistä jäänyttä pahaa alkoholia. Hauskaa oli, jääkaappi suli ja me olimme iltapäivällä viiden maissa tuhannen päissämme. Tänään en aio moiseen suoritukseen yltyä. Eihän tuossa niin pitkää menekään, kun jääkerros on suorastaan naurettavan ohut.
Sain jälleen neulomisesta kiinni. Veikkaisin, että mikäli silmämääräiset laskelmani onnistuivat, saan toisen paidan valmiiksi tänään. Sen jälkeen käyn toisen keskeneräisen tekeleen kimppuun. Pitää vain varoa, etten neulo hartioitani tukkoon. Staattinen ja itseään toistava työ ei sovi vanhalle naiselle pitkäkestoisina annoksina. Itsehillintä vaan ei koskaan ole ollut vahvin lajini, olen enemmän heti mulle kaikki tänne nyt -tyyppinen kaveri.
Teen itselleni lupauksen, että teen muutaman konsulentin suositteleman itsetuntemustehtävän. Minä en nimittäin muista enää missä olen hyvä. Tai kaikessahan minä olen, mutta missä erityisesti ja millä tavoin, missä olen onnistunut ja mitä saavuttanut. Mutta sen lisäksi aion lukea lisää Kadonnutta Siirtokuntaa. Ja Aku Ankan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
