Mietin töitä kiivaasti. Olen viime vuosina tuntenut olevani vähän alityöllistetty. Välillä on toki ollut kiireistä, mutta sellaista perushuttua on puuttunut. Tämä on tietysti johtunut siitä, että olen tehnyt työtäni melkoisen muuttumattomana jo yli 10 vuotta, tietysti olen virittänyt oman koneistoni huippuunsa. Teen samat työt nopeammin.
Nyt kun olen ainakin väliaikaisesti saanut uusia tehtäviä, toivioisin niiden jäävän minulle. Oikeastaan tahtoisin käydä kehityskeskustelun uudelleen. Tahdon InDesignia, tiedottajaoppia, powerpointharjoituksia ja kaikkea sen sellaista jänskää. Ja kerrankin olen päässyt myös töissä kääntämään. Hyvä hyvä!
Eilen käkin töissä kymmenen tuntia, mutta ei harmittanut yhtään. Voisin tehdä sitä useamminkin. Oikeastaan kaikkina muina päivinä paitsi perjantaina. Sitten voisin tehdä lyhkäisen perjantain ja pidentää viikonloppuani. Arvostan myös vapaa-aikaa, mutta toisaalta huomaan myös sen, että kun se ”significant other” puuttuu, niin työ on aina vain tärkeämmässä asemassa myös sosiaalisesti. Etenkin kun en jaksa kuitenkaan viikolla lähteä tapaamaan ketään tai kutsua ketään kylään. Ilta on liian lyhyt.
En mie tiedä tahdonko edes sitä tärkeätä jotakuta. Ehkä työ ja vapaa-aikana tavattavat ystävät oikeastaan riittävät. Mene tiedä, huonoa en tahdo ainakaan. :-DDD
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Outoa, oudompaa, oudointa. Työstä kertomasi on paria yksityiskohtaa lukuunottamatta melkein kuin täältä.
En voi kuin ihmetellä, ja tietysti toivottaa onnea uusille työtehtäville :)
No huhhuh. :-D
Se on aina kiva tunne, kun töissä sujuu! Vaikka eihän se työ koko elämä ole, onneksi, ikisinkulle wanhallepiiallekaan ;) Siis ihan omasta puolestani tuo viimeinen. Mä vähän luulen, että sulle se signifigant other kyllä löytyy, ennemmin tai myöhemmin.
Lähetä kommentti