Heräsin aamulla jo neljän maissa, enkä saanut unta. Sitten pakkasin, roikuin naamakirjassa, pelasin pelejä, pakkasin, pelasin pelejä, pakastin pääsi uuteen kotiin, pakkasin, pelasin naamakirjapelejä, pakkasin ja siivosin, pelasin, pakkasin ja siivosin...
Ottoveljeni saapui strategisesti vasta yhdentoista aikaan illalla, vaikka vielä eilen oli kuulema ollut kuumetta Ja hyvä oli, että tuli! Nimittäin kaikki ystävät ja toiverit ovat peruneet huterahkot lupauksensa avusta, töitä ja sairautta esteenä. Noh, onhan meitä kaksi veljeä, ottoveli, veljenvaimo ja toisen veljen vanhimmainen. Ja tietysti minä. Ei tänne välttämättä enempää porukkaa mahtuisikaan pyörimään, lohdutan itseäni.
Voi, kunpa kunpa kunpa, jos ikinä joudun tulevasta kodistani muuttamaan, minulla olisi varaa palkalliseen pakkaus- ja muuttoporukkaan! On nimittäin niin tympetätä hommaa, että meinasi sisäelimet eilen revetä, kun tavaraa riitti. Onneksi ei juurikaan tarvinnut roskiin mitään viskoa. En ole hamstereiden sukua enkä huonetta.
Sitten flunssaiselle teetä ja minulle kahvia. Tästä se lähtee tämäkin katastrofi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Se on mielenkiintoinen ilmiö, että kaikki auliit avuntarjoajat katoavat sillä hetkellä, kun niitä oikeasti tarvitsisi. Siksi en itse viitsi luvata, kun ei minusta ole avuksi.
Muuttopalvelun palkkaaminen tuli laskujeni mukaaan suunnilleen yhtä kalliiksi kuin tuttujen värvääminen. Ja niille ei jää kiitolisuudenvelkaa...
Pääasia kuitenkin on, että se muutto tulee tehdyksi. Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavia kuulumisia.
Mymskä, mie en kyllä keneltäkään kiristänyt lupausta, joten en oikeastaan odotellut ketään muuta kuin sukuani. Veri kun on vettä sakeampaa. :-D
Minäkin jään odottelemaan mitä muita jännittäviä asioita asunnolla on varastossa minulle...
Lähetä kommentti