Tästä täytyy tulla parempi päivä kuin monta edeltäjäänsä. Sain nukuttua koko yön, aamulla tukka oli hyvin ja vaatteetkin sujahtivat päälle. Bussissa istuessani näin vielä ketun! Ihana puuhkahäntä! Kaunis! Tuli niin hyvä mieli, ettei voi murjottaa.
Esihenkilöni lahjoitti minulle kolmeksi kuukaudeksi viikonloppu-Hesarit. Osaa hän kyllä mukavakin olla ja ajatella alaistaan. Postipoika/tyttö vaan ymmärsi asian väärin tänä aamuna ja säikäytti minut pahemman kerran rumistelemalla postiluukullani. Hetken ajattelin, että nyt sieltä joku tulee sisään väkivaltatarkoituksissa. Tiukassa ovat pelkoni. Hesari jäi odottamaan iltaa, jospa vaikka nauttisin kiireettömästä lehdenluvusta.
Iltapäivällä menen jo kohta 2 kk lykkäämääni EKG:hen. Rutiinia, mutta kun aina pelottaa, että ne löytävät sieltä jotain uutta ja jännittävää. Mie en ihan oikeasti kaipaa yhtään enempää kansantauteja! Lääkityskin tuntuu olevan kohdallaan, ja lopulle nyt vaan ei mitään voi, ellei vie minua uudelleenkasvatuslaitokseen.
Yksi henkilökohtainen asia minua riivaa, kiusaa ja harmittaa, mutta koska en sille mitään voi, eikä se suoranaisesti koske minua, en voi kuin kätistä itsekseni.
(Mikähän piru bloggeria taas vaivaa, kun ei hyväksy yhtä rivinvaihtoa, mutta sitten kun laittaa kaksi, niin tulee kahden rivinvaihdon kokoinen rako. Ärsyttävä!)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Minä näin sunnuntaina ihan oikean oravan, enkä mitään maaoravaa, joita täällä päin paljon hyppelee.
Oho, onko siellä tikuja ja takuja?
Yksi tuttuni ryhtyi inhoamaan oravia sen jälkeen, kun yksi niistä tuli ikkunasta sisälle ja repi kaikki kuivatavarapakkaukset ja kukkien mullat ympäri asuntoa.
Minusta oravat ovat jotenkin söpöjä, mutta eivätpä ole residenssiini olleetkaan tunkemassa.
Hah, hah, tikuja ja takuja hyvinkin!
Oravat on kyllä aika petoja, purevatkin kuulemma, jos eivät kerkeä karkuun.
Lähetä kommentti