Kumma juttu, että jopa periferiaan junaradan loppuun ovat löytäneet tiensä yli-innokkaat kansanedustajaehdokkaat. Viime vaalien aikaan neljä vuotta sitten ei tarvinnut ärähdellä kenellekään, nyt jo parina päivänä ole joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Ensimmäinen soitteli vain räpmusiikkia ja jakoi omia pamflettejaan, toinen sinisen Suomen edustaja yritti tunkea kätösiini rairuohopussukkaa. Minulle! Punavihertävälle ateistille!
Kansanjuhlien ja massatapahtumien aikaan pysyttelen pois keskustasta. Minua eivät kiinnosta ilmaiset hernerokat, sipsit, karamellit, ilmapallot eivätkä muutkaan kylkiäiset, mitä hurja joukko jakaa. Teen äänestämispäätökseni, samoin kuin muutkin ostopäätökseni, muilla perusteilla. Itse asiassa minua epäilyttää aina, jos minulle yritetään tuputtaa jotain ilmaiseksi, joku joskus jotain siitä ilmaisen lounaan ilmaisuudesta on sanonut...
Pitää varmaan liimata rintamukseen ja selkämykseen lappu ”Olen jo äänestänyt. Kerjääminen ja kaupustelu kielletty!” Jospa he sitten ymmärtäisivät, että minulta ei enää mitään heru, ei edes sympatiaa tai empatiaa, ja jättäisivät minut rauhaan. Minulla on vaaliväsymys ja ähky.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Minä taas otan kaiken ilmaisen vastaan, ainakin jos se on syötävää :D
Äänestän sitten mitä äänestän, ihan niin helppo en sentään ole...
Minua taas ärsyttävät tarjoajat aivan suunnattomasti, vaikka tarjoaisivat jotain sellaistakin, josta pidän. Tulee joku Troijan hevoinen mieleen...
Porvari on tyhmä, jos se luulee namusilla saavansa ääneni. Minä nauran viimeiseksi ;)
Lähetä kommentti