maanantai 7. marraskuuta 2011

Ei paljon hampaita taas naurattanut

Minä kierrätän ja lajittelen. Se on minun valintani, sillä rauhoitan omatuntoani, saarnaamaan minusta ei ole kuin ihmiselle, joka tiputtaa roskan kädestään läsnäollessani maahan, vaikka vieressä olisi roskiskin. Joskus jopa otan roskat ystävien kädestä, kun alan aistia, että kohta tippuu jotain, kun ei taas riitä kärsivällisyys roskiksen etsimiseen. Minulla ei riitä valitettavasti kärsivällisyys poimia niitä roskia maasta ja silloin taas tulee rumaa tekstiä suusta.

Olen huomannut, että pääsen vähemmällä roskien kuskaamisella, kun kerään energiajätteen ja sekajätteen eri pussukoihin. Biojätettäkin opin kierrättämään heti kun muutin sellaiseen taloyhtiöön, jossa oli biojäteroskis. Kakarasta saakka olen kerännyt lehdet, pakkausmateriaalin kierrätyskin on jo tehty helpoksi. Ärsyttää, kun taloyhtiössämme ei ole metallinkeräystä ja lasikin pitäisi viedä kauppakeskukseen. Se ei luonnistu, sekin saisi löytyä roskakatoksesta, joten en todellakaan voi kutsua itseäni mitenkään täydelliseksi (tässäkään lajissa). Onneksi omahoitaja on nopeasti oppinut kierrätyksen, en pystyisi elelemään ihmisen kanssa, joka sotkisi roskat keskenään.

Tänä aamuna kiersin työmatkalle roskakatoksen kautta. Vihdoinkin sain ison ruukun mullat ja kukkien rangat kerättyä parvekkeelta biojätepussiin, samoin energiajätepussi oli täynnä ja sekajätepussissa haisivat useamman viikon tupakantumpit. Yök. Ja yök sitä roskakatostakin! Voihan vitalis, että ihmiset ovat possuja! Toinen voihan vitalis isännöitsijälle, joka on tainnut säästää vähän liikaa roskisten tyhjennysvuorojen tilaamisessa. Huhhuh! Täpötäysiä roskiksia, etenkin sekajätelaatikko, pahviroskiin ei olisi mahtunut edes maitopurkkia, kun herrasväki oli viskonut laatikkonsa sinne purkamattomina. Ällöttävä iso vanha likainen matto jätetty mukakierrätykseen roskakatoksen lattialle, rikkinäinen matkalaukku ja kaljakeissikärry pönöttivät toisessa nurkassa, miksi niitä ei voinut tunkea suoraan roskikseen? Ai niin, siksi ei, koska se laatikko tursuili.

Tiedän, että aika suurella osalla talojemme asukkaista on autot, onko se nyt sitten niin suuri vaiva Sortti-asemalla käydä? Keväällä meille tuodaan roskalavat pihalle, niihin suorastaan kehoitetaan siivoamaan isommat roskat, rikkinäiset huonekalut ja muu sellainen. Eikö niitä romujaan vähän aikaa voisi säilyttää vaikka verkkokomerossa? Tai viedä ehjät kierrätykseen? Ei kai sitten voi. Annetaan vaan maailman hukkua paskaan ja ilmaston lämmetä. Ihmiskunta todellakin on pahemmanlaatuinen syöpäkasvain maapallon pinnalla. Mitä minäkään välitän, eihän minulla edes ole kääpiöitä, joita varten tätä palloa suojella... (Koitan kuitenkin suojella, en vaan voi olla tekemättä jotain!)

Edit 10:45. Kappas, osui Hesarista uutinen silmiin. Mut ei meillä vaan lasia tai metallia ainakaan vielä kerätä.

3 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Aamen. Tuskailen samoja jäteasioita X kertaa vuodessa. En vaan ymmärrä, että kun kierrätys on tehty lähes naurettavan helpoksi, niin kanssa-asukkaat eivät viitsi tuon vertaa vaivautua.

Eniten ihmettelen ystäväperhettä, joka ei lajittele (paitsi lehdet, ne viedään autolla kierrätyspisteesen), koska "me maksetaan siitä, että meiltä haetaan roskat omakotitalon pihasta". Jälkikasvua on kolme kappaletta.

No, en väitä, että minäkään tätä palloa pelastaisin, en toki. Mutta kuitenkin, vähän yritän. Kun se on niin vaivatontakin.

AnneVee kirjoitti...

Ihan mahtavaa, jos meillekin tulis lasi ja metalli! Me kierrätetään kans kaikki mikä vain on kierrätettävissä ja autottomalle ihmiselle se on välillä melko haastavaa, kun ei niitä lasipurkkeja jaksa kuitenkaan kovin usein viedä, vaikka kierrätysastia kauppareissun varrella onkin.

-kummitus- kirjoitti...

Minua nolostuttaa tunkea metallia ja lasia sekajätteen sekaan, mutta kun olen niin saamaton, etten jaksa enkä muista kantaa niitä Pirsmalle. Sitä paitsi ne kierrätyspömpelit sijaitsevat vielä autotallissa - ei kun mikä se sisäparkkipaikka oikein on? Eihän minulla ole sinne mitään asiaa.